Mua tahdottiin töihin Yhdysvaltoihin. Kuulosti hetken niin mukavalta, että jo toivoin sen olevan mahdollista. Valitettava tosiasia kuitenkin on, ettei se onnistu nykyelämäntilanteessani mitenkään. Pitää kuitenkin olla varovainen sen suhteen, mitä toivoo.
Kävin katsomassa asuntoa. Ei hyvä. Ei alkuunkaan.
Kärsivällisyyttä pitäisi olla, mutta siitä tuntuu olevan pula. Haluan nopeasti hyvän omistusasunnon! Kieltämättä toivon myös kivaa seuraa, seurustelua, hulluttelua ja hellyyttä.
Mua tympii, kun lapset ovat poissa. On liikaa aikaa pysähtyä miettimään omaa elämää ja sitä, miten tyhjää se on. Rikasta ja köyhää.
Huoh, kaipa se tämäkin päivä oli ihan hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti