Iltalehden sivulta lainattua

"Kuohuva mieli ja temperamentti jalostuvat erimielisyyksiksi ja riidoiksi, joita teinitytöllä on äitinsä kanssa 183 kertaa, sisarusten kanssa 257 ja ystävien kanssa 127 kertaa vuodessa.

Ovet paukkuvat 164 kertaa vuoden mittaan ja sydänsurujakin luonnollisesti on. Tyttö vuodattaa kyyneleitä 123 kertaa pojan vuoksi yhden vuoden aikana.

Neljännes kyselyyn vastanneista äideistä myöntää, että elämä teini-ikäisen tytön kanssa on perheelle koettelemus. Iän mittaan kuitenkin helpottaa. Kun tyttö varttuu nuoreksi naiseksi ja saavuttaa 23 vuoden iän, hän alkaa arvostaa äitinsä tekemiä uhrauksia perheen ja lasten hyväksi.

Brittiläisen naisten intiimihygieniaan keskittyvän yrityksen kyselyyn vastanneista 2000 naisesta 67 prosenttia oli sitä mieltä, että he olivat "isossa kiitollisuudenvelassa" äidilleen.

Äidit ja tyttäret kiistelevät useimmiten jälkikasvun huoneen siisteydestä, poikien tapaamisesta sekä yksinkertaisesti siitä, että vanhempien esittämiin kysymyksiin tulisi saada edes jonkinlainen vastaus."

..tätä odotellessa..

Tunnelmia

Katselen laskevaa aurinkoa uuden kotini ikkunasta. Takana on pitkään nukuttu päivä edellisen yön lähes aamuun asti jatkuneen valvomisen jälkeen. Hieman on ollut päänsärkyä, mutta sellaista ohimenevää.

Viime aikojen tapahtumat ovat olleet arkisia. Työssä on mielenkiintoista sisältöä, mutta lopullisempi rooli on epäselvä. Ehkä se lähiviikkojen aikana ratkeaa.

Ilmoittauduin myös uravalmennukseen. Olen tehnyt itsetutkistelua siitä, mitä tulevaisuudessa haluaisin tehdä. Ei ole helppoa analysoida itseään. Miten se voikin olla niin vaikeaa?

Hiukseni harmaantuvat enenevässä määrin. Lienen saavuttanut hetken, jossa on tunnustettava, että elinvuosi edessä on luultavasti vähemmän kuin takana. Mieli on toisinaan nuorekas mutta toisinaan tunnen olevani huomattavasti numeroitani vanhempi.

Ihastuminen ja rakkaus

Olen oppinut syvästi rakastamaan ja kunnioittamaan nykyistä kumppaniani. En oikeastaan tainnut edes tietää  miltä se voi tuntua.

Kun aamulla herään ja voin tuntea hänen lämpönsä, tuntuu kodilta.
Hänen käsiensä liike, kun hän keittää kahvia omalla ihastuttavalla tyylillään, saa hymyn kasvoilleni.

Kun hän tekee ihan arkisia asioita, pysähdyn katsomaan ja kyyneleet nousevat silmiini. Hänestä välittäminen on niin mukavaa, että se sattuu.

Hyvin usein minun on aivan pakko mennä koskettamaan häntä, halaamaan ja suukottamaan aivan kuin vain varmistaakseni, että hän on siinä.

Ihastuminen ja huumaantuminen ihastumisen tunteesta on huikea ja voimakas tunne. Todella usein se tuntuu ja lujaa.

Mutta niin tuntuu tämäkin. Eri tavalla, rikkaammin ja täyteläisemmin. Lieneekö tämä sitten sitä rakastamista, ei rakastumista.