Olen oppinut syvästi rakastamaan ja kunnioittamaan nykyistä kumppaniani. En oikeastaan tainnut edes tietää miltä se voi tuntua.
Kun aamulla herään ja voin tuntea hänen lämpönsä, tuntuu kodilta.
Hänen käsiensä liike, kun hän keittää kahvia omalla ihastuttavalla tyylillään, saa hymyn kasvoilleni.
Kun hän tekee ihan arkisia asioita, pysähdyn katsomaan ja kyyneleet nousevat silmiini. Hänestä välittäminen on niin mukavaa, että se sattuu.
Hyvin usein minun on aivan pakko mennä koskettamaan häntä, halaamaan ja suukottamaan aivan kuin vain varmistaakseni, että hän on siinä.
Ihastuminen ja huumaantuminen ihastumisen tunteesta on huikea ja voimakas tunne. Todella usein se tuntuu ja lujaa.
Mutta niin tuntuu tämäkin. Eri tavalla, rikkaammin ja täyteläisemmin. Lieneekö tämä sitten sitä rakastamista, ei rakastumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti