Arviointikyvyttömyys

Purin laukut ja valmistauduin lyhyesti treffeille. Tuntui mukavalta nähdä hänet taas. Ensisuudelma oli haparoiva, mutta suloinen. Hänen kanssaan oli uskomattoman helppo viettää aikaa. Mikään ei jännittänyt ja kaikki tuntui niin rennolta. Minusta kuitenkin tuntuu, että hän jännittää. Hän vaikuttaa olevan hieman kokematon.

Minulla on valtavan hauskaa, rentoa ja turvallisen tuntuista. Toisaalta haluan näistä syistä olla hänen kanssaan, katsoa mitä huominen tuo ja mennä tunteen mukana. Samaan aikaan minua hirvittää elämässäni käynnistymässä oleva myllytys ja pelkään tallovani hänet jalkoihini ihan vaan vauhdin vuoksi. Minussa herännyt suojeluvaisto häiritsee ihastumistani. En oikein luota arviointikykyyni. Jotenkin arvioin hänet kokemattomaksi, mutta pelkään sen samalla hämärtävän arviointikykyäni sen suhteen, millaiseen itsearviointiin hän on kykenevä.

Olen tainnut viettää liikaa aikaa lasteni kanssa, kun alan kohdella miehiäkin niin.

Kotiin

Tänään alkaisi kotimatka. Olen kärsinyt aikaerorasituksesta enemmän kuin yhdelläkään aiemmalla reissulla. Vielä pitäisi jaksaa tehdä työpäivän verran hommia ja sitten iltalennolla kohti Eurooppaa.

Sain entiseltä esimieheltäni aivan ihanan viestin. Se kosketti minua. Tunnen hänet ja tiedän millä mielellä hän on sen kirjoittanut, niin se tuntui entistä mukavammalta. Jos jossain järjestettäisiin äänestys siitä, millainen on hyvä teaminvetäjä, henkilöjohtaja ja sparraaja, äänestäisin häntä voittajaksi kaikissa sarjoissa.

Vaikka kotimatka ottaa lähes vuorokauden, sovin silti treffit perjantaiksi. Ja odotan niitä tosi kovasti. Ihastuminen on siistiä.

Haasteita

Reissuun liittyvät työtehtävät ovat alkaneet jotenkuten.

Melkoisen kypsää on tällä hetkellä. Väsyttää, prosessit eivät etene niin kuin pitäisi ja oma motivaatio selvittää tätä ongelmaa juuri nyt ei ole kovin suuri.

Lisäksi mulla on sellainen olo, että ihastumisen tunnekuohu laantuu ja homma jotenkin väljähtyy vain siksi, että tämä meni säätämiseksi.

Keljuttaa.

Empimistä

Oon koettanut järjestellä menojani niin, että mulle tarjoutuisi tilaisuus viettää aikaa ihastukseni kanssa vähän aiemmin.

Olen yrittänyt jarrutella itseäni, rauhoittaa mielen ja hakea sitä tunnetta, jossa voi mennä tilanteen ja fiiliksen mukana ilman ennakkosuunnitelmia. Mutta en minä ilmeisesti luonteelleni mitään voi. Päässä ruksuttavat rattaat muodostavat erilaisia scenejä, joihin sitten yritän keksiä kehystarinan ohella myös tapahtumasisällön ja jatkon. Ja kaikki niistä päättyvät samaan tuskastumiseen siitä, että toimin liian puuttellisten faktojen varassa voidakseni edes tehdä skenaaroita.

Olen taas työreissussa, kaukana ihastuksesta. Jotenkin väliin kasautuneet kilometrit nostavat myös huolta siitä, mikä osuus kiinnostuksesta on todellista. Ja mitä me toisiltamme voimme saada tai haluta.

Taidan koettaa löytää tältäkin taivaalta sen iltatähden.

Reissu

Taas pitäisi saada itsensä motivoitua reissuun mannerten välillä. Ei ihan satasella nappaa.

Tänään vähän tuli valoa tulevaan, allokaatio tulee olemaan 60/40 uuden ja vanhan duunin välillä seuraavat kuukaudet. Saapa nähdä mitä siitäkin tulee. Mutta toisaalta kiva tietää, etteivät hommat nyt kuitenkaan ihan pahimmalla mahdollisella tavalla jää kesken.

Ikävä on yhä. Kaipa tähänkin tottuu?

Date

Kylläpä osaa tuntua aika pitkältä. Olen ihastunut. Nii-in. Toiveeni toteutui ja se on menoa nyt. Sovimme tapaamisesta maaliskuussa, ennen sitä ei yhteistä aikaa kerta kaikkiaan löytynyt.

Ja nyt sitten odotan. Millaisen kuvion mielikuvitukseni mahtaakaan ennättää kehitellä ennen sitä? Hän herätti kiinnostukseni uskomattomalla rauhallisuudellaan, huomaavaisuudellaan ja aitouden tunnulla. Hän on selvästi älykäs, mutta ei korosta sitä mitenkään ja tuntuu olevan sinut itsensä ja maailman kanssa. Minulla on häntä ikävä jo nyt.

Viestit kulkevat tiuhaan ja jokainen sykähdyttää. Ihastuminen on superihana tunne. Oon ihan fiiliksissä.

Ystävänpäivä

Aamu alkoi jakamalla ystävänpäiväntoivotuksia kollegoille ja ystäville.

Olen virittelemässä uutta, kutkuttavaa ihmissuhdetta. Tapasimme muutamia viikkoja sitten ensimmäisen kerran ja viikonloppuna uudelleen. On ilmeistä, että mielenkiinto on molemminpuolista. Olen sopinut treffit, mutta tapaamiseen on ihan järkyttävän pitkältä tuntuva aika.

Toiveeni siis siltä osin toteutui. Kuinka mukavaa.

Väsynyt mutta onnellinen

Tulipas valvottua viikonlopun aikaan. Vietin aikaa pienessä porukassa yhteisen harrastuksen äärellä ja tuli valvottua tosi myöhään ja silti herättyä aikaisin.

Olen hurjan tyytyväinen siihen, miten viikonloppu meni. Vaikuttaisi siltä, etteivät toiveeni ole kuuroille korville kaikuneet. Nyt vaan jatkan toivomista sen suhteen, että lupaava alku tarkoittaa tuloksekasta jatkoa.

Karkkipäivä

Auuuuu-uuu.
Tää palaveri on ehkä parasta ikinä, jos silmänruokaa ajattelee. Pystyn jotenkuten keskittymään asiaan, mutta ei se ihan helppoa ole.
Vieressä istuu järjettömän hyvännäköinen, hyväkroppainen nuori mies, jonka silmiin voisi unohtua vaikka koko viikoksi. Hänen vieressään istuu taas, ah aina yhtä ihana, oman firman herkku, joka hyvin istuvassa puvussaan on syötävän hyvän näköinen. Muut samassa huoneessa istuvat herrat ovat hyvä lisä. NAM.

Haaveista totta

Katsoin lasten kanssa elokuvan Prinsessa ja Sammakko. Siinä suuren haaveen toteuttamiseen toivotaan apua jopa taivaalla tuikkivalta iltatähdeltä. Kun laitoin lapset myöhemmin nukkumaan ja istahdin sohvalle, huomasin metsänreunan yllä kirkkaana loistavan tähden. Hymyilin ja ajattelin, että eipä siitä haittaakaan liene ja esitin toiveen.

Minulla on mielessäni ties kuinka monta asiaa, mutta piinallisen paljon minua mietityttää yksi ja sama asia. Toivon, todellakin, että tuleva viikonloppu on onnistunut joka suhteessa ja erityisesti siinä suhteessa, minkä vuoksi olen koko homman laittanut tulille.

Seis -elämä on menossa ohitse!

Olen elossa mutten elä. Pysähdyin tänään hetkeksi miettimään sitä ja sitten minut taas keskeytettiin.

Tulin pohtineeksi, että harrastavatkohan ihmiset seksiä muiden syiden muassa siksi, että silloin tuntee elävänsä, vaikka kokisikin pieniä kuolemia.

Kerrottu on

Lähtöpäätökseni on nyt tiedossa pomolla ja omalla teamilläni. Toistaiseksi olemme muutoin aiheesta varsin hiljaa.

Uudelleen organisoituminen ja strukturoidumpien toimintatapojen luominen on käynnissä täyttä häkää ja olen tätä itsekin suunnittelemassa. Oikeastaan mielenkiintoista olla tilanteessa, jossa itse pääsee sivusta seuraamaan ja osallistumaan siihen, miten yritys järjestäytyy tällaisen henkilömuutoksen jälkeen. On hyvin usein hyvin tärkeä muistaa, että työelämässä kukaan ei ole korvaamaton.

Reilu kuukausikin voi olla vain kymmenen päivää.

Laskeskelin tuossa juuri - yli-innokkaana- että aamukampaan pitäisi tehdä 18 piikkiä merkkaamaan niitä työpäiviä, jotka ovat lomaa ja toisaalle siirtymistä ennen jäljellä. Noista kahdeksastatoista 8 menee erilaisiin työmatkoihin, joten 10 varsinaista työpäivää on jäljellä siihen, että järjestän työt seuraajalle.

Sehän on täysi mahdottomuus. En usko, että sitä seuraajaakaan on saatu vielä reilussa kuukaudessa haalittua mistään. Eli lähes varmaa on, että muualle siirtyminen tapahtuu paperilla ja palkanmaksuosoite vaihtuu, mutta käytännössä pari päivää viikossa lienen fyysisesti edelleen entisen työnantajan tiloissa.

Tämä keskustelu pitäisi nyt huomenna nykyisen pomon kanssa käydä. Ja niinhän se on, että minulle olisi paljon mieluisampaa päästä kokonaan irti. Olen kuitenkin liian kiltti jättääkseni ketään pulaan, jos pyydetään auttamaan.
---

Tapaan pitkien katseiden kohteeni uudelleen reilun viikon päästä. How sweet.