Tänään alkaisi kotimatka. Olen kärsinyt aikaerorasituksesta enemmän kuin yhdelläkään aiemmalla reissulla. Vielä pitäisi jaksaa tehdä työpäivän verran hommia ja sitten iltalennolla kohti Eurooppaa.
Sain entiseltä esimieheltäni aivan ihanan viestin. Se kosketti minua. Tunnen hänet ja tiedän millä mielellä hän on sen kirjoittanut, niin se tuntui entistä mukavammalta. Jos jossain järjestettäisiin äänestys siitä, millainen on hyvä teaminvetäjä, henkilöjohtaja ja sparraaja, äänestäisin häntä voittajaksi kaikissa sarjoissa.
Vaikka kotimatka ottaa lähes vuorokauden, sovin silti treffit perjantaiksi. Ja odotan niitä tosi kovasti. Ihastuminen on siistiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti