Oon koettanut järjestellä menojani niin, että mulle tarjoutuisi tilaisuus viettää aikaa ihastukseni kanssa vähän aiemmin.
Olen yrittänyt jarrutella itseäni, rauhoittaa mielen ja hakea sitä tunnetta, jossa voi mennä tilanteen ja fiiliksen mukana ilman ennakkosuunnitelmia. Mutta en minä ilmeisesti luonteelleni mitään voi. Päässä ruksuttavat rattaat muodostavat erilaisia scenejä, joihin sitten yritän keksiä kehystarinan ohella myös tapahtumasisällön ja jatkon. Ja kaikki niistä päättyvät samaan tuskastumiseen siitä, että toimin liian puuttellisten faktojen varassa voidakseni edes tehdä skenaaroita.
Olen taas työreissussa, kaukana ihastuksesta. Jotenkin väliin kasautuneet kilometrit nostavat myös huolta siitä, mikä osuus kiinnostuksesta on todellista. Ja mitä me toisiltamme voimme saada tai haluta.
Taidan koettaa löytää tältäkin taivaalta sen iltatähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti