Purin laukut ja valmistauduin lyhyesti treffeille. Tuntui mukavalta nähdä hänet taas. Ensisuudelma oli haparoiva, mutta suloinen. Hänen kanssaan oli uskomattoman helppo viettää aikaa. Mikään ei jännittänyt ja kaikki tuntui niin rennolta. Minusta kuitenkin tuntuu, että hän jännittää. Hän vaikuttaa olevan hieman kokematon.
Minulla on valtavan hauskaa, rentoa ja turvallisen tuntuista. Toisaalta haluan näistä syistä olla hänen kanssaan, katsoa mitä huominen tuo ja mennä tunteen mukana. Samaan aikaan minua hirvittää elämässäni käynnistymässä oleva myllytys ja pelkään tallovani hänet jalkoihini ihan vaan vauhdin vuoksi. Minussa herännyt suojeluvaisto häiritsee ihastumistani. En oikein luota arviointikykyyni. Jotenkin arvioin hänet kokemattomaksi, mutta pelkään sen samalla hämärtävän arviointikykyäni sen suhteen, millaiseen itsearviointiin hän on kykenevä.
Olen tainnut viettää liikaa aikaa lasteni kanssa, kun alan kohdella miehiäkin niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti