Huomaan, että minulla on häntä ikävä. Tapaamme vasta reilun viikon kuluttua ja tunne siitä, että tuo aikaväli kestää ikuisuuden tuntuu olevan molempien ajatuksissa. Mietimme yhdessä, mitä voisimme tehdä toisin, jotta tapaisimme pikemmin. Mutta juuri nyt ei tunnu olevan tarjolla sellaista ratkaisua, johon molemmat voisimme sitoutua ja tavata aiemmin. Niinpä kärvistelemme tässä tunteessa sitten. Onhan se jotenkin katkeran suloista. Tässä tapauksessa kuitenkin määränpää tuntuu tärkeämmältä kuin matka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti