Ollaankohan me liian erilaisia, mietin?
Taas tullaan sen kysymyksen äärelle, että hyväksytäänkö minut sellaisena, mikä olen. Riittääkö toisella itsetunto olla tukija? Pelkään hänen edustavan siinä suhteessa liian perinteistä miesmallia. Ja tämä kaikki pyörii mielessä, vaikka en edes tunne häntä vielä. Tai ehkä juuri siksi. Olen tainnut tuomita tämän suhteen jo elämällä taas liian pitkälle eteenpäin.
Muistutan itseäni taas kerran: anna asioiden tulla. Elä päivä kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti