En jaksa

Nyt tuntuu siltä, etten meinaa millään jaksaa yhtään. Tekisi mieli olla jonkun sylissä ja itkeä. Itkeä itkeä itkeä. Verenpaine on korkealla, nukun huonosti aamuyöt. Heräilen ja on paha olo. Olen keskittymiskyvytön. Viikonloppu ahdistaa.

Kunpa asiat ratkeaisivat pian.

Ihanat ihmiset

Ympärilläni tuntuu olevan ihania ihmisiä. Sellaisia, jotka antavat paljon voimia ihan vaan olemalla sympaattisia.

Mies on paska. Yritän vihata häntä.
Toinen etääntyy kovaa kyytiä. Yhteydenpitokin taitaa kuolla pois. Itkettää.
Sisko joutui sairaalaan. Sekin on surkeaa.

Yksinäisyys

Jäin viikonlopuksi yksin. Mies vei lapset mummolaan. Mahtaa siellä olla aivopesu käynnissä. Pelottaa ja tuntuu yksinäiseltä.

Lastenvalvojalla käytiin neuvottelemassa. Tai ei sitä neuvotteluksi voinut sanoa. Istuttiin ja puhuttiin, kumpikin omia näkemyksiään ja mies suoranaisia valheita.

Sen jälkeen en halunnut hänelle enää mitään puhua. Muutin omaan huoneeseen nukkumaan ja keskustelu rajoittuu tällä hetkellä pakollisiin arjen sujuvuuden varmistaviin lauseisiin. Vihaan häntä.

Vieraat ovat nyt poissa

Todellisia ystäviä. Yrittävät auttaa ja kannustaa. Mutta kun en halua enää yrittää. Edelleen välillä on päiviä, jolloin tuntuu, että pitäisi ehkä vielä yrittää. Mutta ei siitä mitään tulisi. Eihän? Väsyttää. Tämä prosessi on tosi raskas ja välillä ihan senkin takia tuntuu, että olisi helpompaa vaan palata takaisin siihen, missä oltiin. Unohtaa se, että haluaa jotain enemmän elämästä. Tyytyä johonkin puolittaiseen.

Varmistin tänään asianajajalta, että hakemukseni on käräjäoikeudessa. Kotiin ei ole dokumenttia siitä vielä tullut, mutta kaiketi se on tulossa. Minä päivänä tahansa.

Muutaman päivän sisällä pitäisi yrittää sovitteluratkaisun aloittelemista ulkopuolisen sovittelijan avulla. Mutta en voi sanoa, että odotukset olisivat sen suhteen kovin korkealla.

Eilen lopetin ainakin joksikin aikaa keskustelut sen yhden kanssa, josta on minulle tärkeä tullut. Mutta kun hän ei oikeasti voi olla minulle sitä, mitä tahtoisin ja hänen elämässään on isoja, iloisia asioita tapahtumassa. Hän unohtanee minut pian. Minä en unohtane häntä koskaan.

Vieraita

Tänään tulee vieraita, jotka ilmoittivat tulevansa, vaikka aika suoraan ilmoitettiin, että ei ehkä kannattaisi tulehtuneeseen tilanteeseen tulla.

Saapa nähdä mitä luvassa on.

Oksettaa ja itkettää

Jouduin tekemään tosiaan vastineen miehen hakemukseen. Asianajajan kanssa laadittu hakemus tuntuu ihan liian rajulta. En tunnista itseäni oikein niistä lakiteksteistä ja vaatimuksista. Tuntuu ihan kurjalta. Pakko vaan mennä eteenpäin ja koettaa turvata lasten tulevaisuutta.

Mies on itsekäs. Hän haluaisi nyt viettää aikaa lasten kanssa: "koska sinä olet saanut olla lasten kanssa monta vuotta kotona ja hänellä ei vastaavaa mahdollisuutta ole ollut". Siis mitä v****a? Eikö se nyt olisi voinut OLLA niiden lasten kanssa silloinkin? Mitäs on laukannut ympäriinsä harrastamassa ja retkeilemässä ja lomailemassa? OLISI OLLUT niiden lasten kanssa ja antanut minullekin tilaisuuden jossain liikkua. Vähän myöhäistä nyt alkaa itkeä menetettyjen mahdollisuuksien perään. Ja eihän niitä lapsia häneltä olla kokonaan viemässä. Luultavasti hänen suhteensa lapsiin paranee entisestään, kun on mahdollisuus lapsia tavata yksin.

Saapa nähdä millainen soppa tästä vielä tulee. Pelottaa ja kuristaa kurkkua suorastaan, millaiseksi tämä elämä menee. Hirvittävää taistelua kaikeasta luvassa vielä, jos ei sitten ala sopimusta syntyä.

Olen jossain määrin koettanut ajatella myös millaista elämäni olisi, jos lapset tosiaan määrättäisiin sittenkin isälleen. Kyllä siitäkin kaiketi selviäisi, mutta pelkona on tietysti se, että mies muuttaisi lasten kanssa jonnekin pois tältä seudulta ja ei antaisi minulle mahdollisuutta enää tavata lapsia edes sitä vertaa kuin mitä tapaamisehdotuksessaan muotoili.

Viime yönä näin kamalan painajaisen. Miehen perättömät syytökset, osallisuuteni liikenneonnettomuuteen ja stressaava tilanne varmaankin sekoittivat minut eilisten keskusteluyritysten jälkeen. Unessa olin hulttioäiti, joka juovuksissa yritti autoilla lasten itkiessä takapenkillä. Aivan kamalalta tuntui herätä ahdistuneena unesta. Olo oli sellainen, ettei huvittanut edes käydä uudelleen nukkumaan. Olin minä kuitenkin nukahtanut jossain vaiheessa.

Aamulla ei paljon jutteluintoa ollut ja halusin vain paeta paikalta. Lähdin ennen kuin kukaan heräsi.

tänään hakemus

Pakko oli tehdä vastine. Vastine miehen väitteisiin. Pelottavaa ja tuntuu pahalta. Sanoin kotonakin, että pahaa tekee. Kun vain saisimme sovittua asiat aiemmin, ilman oikeuden istuntoa. Oksettaa.