Jäin viikonlopuksi yksin. Mies vei lapset mummolaan. Mahtaa siellä olla aivopesu käynnissä. Pelottaa ja tuntuu yksinäiseltä.
Lastenvalvojalla käytiin neuvottelemassa. Tai ei sitä neuvotteluksi voinut sanoa. Istuttiin ja puhuttiin, kumpikin omia näkemyksiään ja mies suoranaisia valheita.
Sen jälkeen en halunnut hänelle enää mitään puhua. Muutin omaan huoneeseen nukkumaan ja keskustelu rajoittuu tällä hetkellä pakollisiin arjen sujuvuuden varmistaviin lauseisiin. Vihaan häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti