mä oon paha ihminen. Olen iloinen, ettei suklaasilmä mene hukkaan. Onni uudesta suhteesta näkyy. Toivon sydämestäni, että hän on onnellinen tuossa suhteessaan. Samalla itken sisälläni sitä, että taas kerran mun sydän särkyy.
Kuinka paha ihminen minä olen? En ole rehellinen itselleni enkä muille vaan annan itseni hajota palasiksi hänen takiaan. Vaikka mulla ei häntä koskaan ollut, koen menettäväni hänet.
Itse olen sinut etäällä pitänyt, poissa parisuhteen vuoksi. Miten paha sydän mulla on, kun itken sisälläni sinua niin ettei aurinkokaan lämmitä ja toivotan sulle onnea. Millainen sydän sanoo kotona: "ei mulla mitään, vähän raskas päivä töissä", kun huolestunut siippa tiedustelee mikä mulla on. Mikä siippa minä kellekään olen, kun en kerta osaa rakastaa niin kuin kuuluisi. Tuntuu, etten ansaitse rakkautta.
Ja minulla olisi kaikki syyt olla onnellinen. Miksi kaikki syyt juuri nyt ovat vääriä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti