Onpas aikaa mennyt sitten viime raapustelujen. Eipä ole mitään erityisempää tapahtunutkaan. Lomakauden aikana työhön liittyvä itsetunnon laskeminen ja omien kykyjen epäily on kasvanut ja yhä enemmän olen pohtinut alan vaihtamista. Toivon, että työ imaisee taas mukaansa ja nämä pohdinnat kaikkoavat mielestäni.
Lyhyetkin kohtaamiset suklaasilmän kanssa nostavat pulssia ja sekoittavat päätä. Yritän pitää kontaktit minissä itseni vuoksi. Öisin näen kuitenkin unia hänestä suhteessa jonkun toisen kanssa ja herään ahdistukseeni. Mitä se hyödyttää kuunnella omaa sydäntään jos sen kuuleminen tuottaa vain tuskaa. Vaikka meillä on jokin kumma side, ei siitä tule sen enempää. Ei jaksaisi.
Koetan keskittää ajatukset ja olemiset jälkikasvun kanssa touhuiluun ja tulevaisuuteen. Tietyt polut on pakko ohittaa, koska niille poikkeaminen tuhoaisi liikaa sitä, mitä pidän arvossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti