Olen viettänyt joulua tuttujen ja sukulaisten seurassa. Tajusin tänään kuinka erilainen olen. Miten minulla voi ollakaan niin vähän yhteistä heidän kanssaan? Yhdessä vietetty aika on ollut ihan mukavaa kuitenkin. Ikävöin omia lapsiani, niin kuin pala minusta olisi jossain.
Huomenna pääsen kotiin. Viettämään aikaa yksin. Odotan sitä.
Kaipaan jotain saavuttamatonta. Unelmia on oltava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti