Oloni on otsikon mukainen. Töissä on ihan tolkuton hoppu. Kiirettä on riittänyt pitkille liukumille ja ylitöiksi asti. Saldorajat ovat paukkuneet aikoja sitten. Yritän jossain vaiheessa pitää myös vapaata.
Lauantaina muutimme osan hänen asuntonsa sisällöstä meille. En oikein tiedä mitä ajattelisin siitä. Toisaalta olen vilpittömän onnellinen. Toisaalta minua vaivaa ärtymys, jotenkin pelko oman elintilan menetyksestä. Toisaalta oon innoissani siitä, että arkea jakamaan tulee hänen kaltaisensa ihana ihminen. Mutta osaankohan minä nauttia kaikkien näiden "itsenäisten" vuosien jälkeen parisuhteen arjesta. Vai tuleeko päinvastoin ahdistus?
2 kommenttia:
Pienin askelin - opettele uudestaan elämään toisen kanssa. Pakko ehkä luopua jostain, mutta varmasti saat tilalle jotakin. Tuskin olisit mennyt tähän, ellet tuntisi tarpeeksi positiivisia tunteita häntä kohtaan. Onnea uuteen vaiheeseen! - Lydia
Kiitos Lydia. Ehkä tämä on positiivinen asia.
Lähetä kommentti