Vietimme iltaa isolla porukalla. Oli aihetta juhlaan, vaikka tunnelma ei kovin riehakasta lopulta ollutkaan.
Taidamme molemmat tietää, että meidän välillämme on jotain. Vaikka yritämme olla asiallisia, asiat odottavat vääjäämättömästi tapahtumista. Jos en olisi vastustanut, monta asiaa olisi tapahtunut jo nyt. Päätin kuitenkin katsoa kuinka kova tuo halu ja tarve on - onko sen oikeasti tapahduttava, vai meneekö se ohi.
Niinpä - osin haluttomasti, osin hyvinkin tiedostetun tahtotilan mukaan- kieltäydyin. En tahdo, että tämä asia kehittyy eteenpäin harkintakyvyttöminä hetkinä alkoholin vuoksi. Haluan tapahtuminen olevan tietoinen päätös. Kuitenkin hänen pyyntönsä saada suudella tuntuu vieläkin joka paikassa ja vatsanpohjaan sattuu vieläkin se, että kieltäydyin vasten haluani, mutta tahtoni mukaisesti.
Tuntikausia ajatukset ovat kulkeneet kehää, tunnista toiseen hänen silmänsä, huulensa, ihonsa tuoksu ja toiveensa koskettamisesta nostattavat ihokarvani pystyyn, saavat sydämeni lyömään nopeammin ja halun nousemaan. Ajatteleeko hän minua? Ehkä saan tietää joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti