Luovutus vai voitto

Vai luovutusvoitto?
Minä vihaan tätä naisenmieltä, joka minullakin on. Romantiikan ja seikkailunkaipuuta. Typerää ihailluksi ja rakastetuksi tulemisen toivoa.

Minulla on niin paljon. Miksi se ei riitä?

Tänään on aika laittaa elämää arvojärjestykseen. Haluamani  ja pelkäämäni tilaisuus ei realisoidu. Luovutan. Ehkä se on voitto.

Yksi päivä

Leikittelen jatkuvasti ajatuksella, että voisin varastaa yhden päivän. Ottaisin päivän irti kaikesta siitä, mihin olen sitoutunut ja käyttäisin sen päivän siihen, mitä eniten haluan.

Muutaman vuoden takaa muistan keskustelun -tai oikeastaan todella monta keskustelua- siitä, millaiselta tuntuu olla "man behind the blue eyes".

Silti haluan elää.

Juhlan jälkeen...

Vietimme iltaa isolla porukalla. Oli aihetta juhlaan, vaikka tunnelma ei kovin riehakasta lopulta ollutkaan.

Taidamme molemmat tietää, että meidän välillämme on jotain. Vaikka yritämme olla asiallisia, asiat odottavat vääjäämättömästi tapahtumista. Jos en olisi vastustanut, monta asiaa olisi tapahtunut jo nyt. Päätin kuitenkin katsoa kuinka kova tuo halu ja tarve on - onko sen oikeasti tapahduttava, vai meneekö se ohi.

Niinpä - osin haluttomasti, osin hyvinkin tiedostetun tahtotilan mukaan- kieltäydyin. En tahdo, että tämä asia kehittyy eteenpäin harkintakyvyttöminä hetkinä alkoholin vuoksi. Haluan tapahtuminen olevan tietoinen päätös. Kuitenkin hänen pyyntönsä saada suudella tuntuu vieläkin joka paikassa ja vatsanpohjaan sattuu vieläkin se, että kieltäydyin vasten haluani, mutta tahtoni mukaisesti.

Tuntikausia ajatukset ovat kulkeneet kehää, tunnista toiseen hänen silmänsä, huulensa, ihonsa tuoksu ja toiveensa koskettamisesta nostattavat ihokarvani pystyyn, saavat sydämeni lyömään nopeammin ja halun nousemaan. Ajatteleeko hän minua? Ehkä saan tietää joskus.

Oh heavens

Oon ollut ihan liian kuormassa työstä. Uudet, mielenkiintoiset, mutta haastavat hommat ovat kuormittaneet liian kanssa. En ole ehtinyt tehdä kaikkea sitä mitä olisi pitänyt ja toisaalta olen tehnyt liikaa kaikkea.

Lounas huomenna. Saas nähdä miltä tuntuu.

Ajatus

Miten sitä voisi kuvailla? Onko tämä tunne vaan jotain hämärää fantasiaa, kosteita päiväunia ja haaveita? Vai onko tässä oikeasti jotain syvempiä tunteita mukana.Olisi mahtava tietää, mitä toinen ajattelee.Ajattelen suklaasilmää ihan liikaa. Hänen upeaa vartaloaan, pehmeitä huuliaan ja nauravia silmiään.

Tuntuisipa tältä kun olen omani kanssa. "Ihan kiva" ei riitä.

Ilmoitus

Tänään tehtävieni vaihtumisesta tiedotettiin.

Nyt on sitten todellisten toimien paikka. Kun työhön ryhtyy, on otettava vastaan siihen liittyvät hyvät ja huonot puolet.

Suklaasilmästä ei juuri kuulu. Mutta toisaalta, ei pitäisikään.

Toisina päivinä olen uusista tehtävistä intoa täynnä ja päässäni vilisee suunnitelmia. Hetkittäin tunnen toivottomuutta haasteiden edessä. Yritän olla itselleni armollinen ja vakuuttaa, ettei kukaan odota minulta ihmeitä.

Perustekemisellä ja omalla perusluonteellani tulen saamaan asioita eteenpäin. Tammikuun puolivälissä haen hyväksynnät ja kommentit linjauksilleni ja sen jälkeen kääritään hihat ja ryhdytään töihin.

Uusi vuosi on tarkoitus viettää ihmisten ulottumattomissa lataamassa akkuja.

Suklaasilmäpäivitys: tilanne tasoittuu arjessa, mieli ei. Liian usein kotona ajattelen häntä. Töissä pystymme toimimaan arkisesti ja kohtuullisen tasaisesti, mutta hänen pehmeiden huuliensa näkeminen saa minut ajattelemaan miltä ne tuntuisivatkaan omillani. Hänen iloisuutensa ja hymynsä käyvät suoraan sydämeeni. Kotona on vaikea tuntea aitoa intohimoa ja ajatukset harhailevat. Tunnen surullisuutta. Olenko tuhlaamassa mukavasti alkaneen ja kivalta tuntuvan suhteen haavekuvien vuoksi? Järjetön sydämeni, kun ihastuttaa minut niin helposti. Ja kun itselleen kuitenkin pitäisi olla rehellinen. Mitä minä lopulta oikein haluan?

Ongelma tunnistettu jo aikoja sitten

Tämän ongelman kanssa tullaan painimenaan ensimmäisten kuukausien aikana. Ja läpi sormien ei enää katsota.

Juovuttavaa

En tiedä mikä minulle tuli. Viime aikojen stressi vai yksinkertaisesti vaan onneton olo. Mutta hörppäsin muutaman lasillisen viiniä ja liian vikkelästi. Kaikki meni jäseniin ja olo sitä myöten.

Todella tyhmä veto, onneksi ei mitään ihmeempiä mokia tullut tehtyä. Mutta silti olen sitä mieltä, että tätäkään ei olisi saanut tapahtua. Minun ei ole hyvä päihtyä.

Suklaasilmän suhteen olo rauhoittui kertalaakista erään aivan muun asian vuoksi. Tunnen olevani luupin alla ja nyt on oltava monen asian suhteen aika tasainen ja mentävä eteenpäin ilman ylimääräisiä sivuaskeleita.

Minä onnistun.

Vastaanotto

Otin vastaan uudet tehtävät ja minusta tulee vajaan kymmenen hengen tiimin vetäjä ja lisää on otettava porukkaa melko nopeasti.

Koetan panostaa siihen, että saisin hyvän startin hommiin. Omien töiden siirtämiseen edelleen toisille menee aikaa, mutta toisaalta intoa alkaa toteutus on vaikka toisille jakaa.

Tiimissä on muutama käärme, joiden osalta on pakko tehdä siirtoja. Yksi käärme saa lähteä myrkyttämästä ilmaa ja siirron pitää tapahtua nopeasti. Toisen käärmeen osalta pitää katsoa kuinka terävät myrkkyhampaat ovat. Uutisen vastaanotosta on turha odottaa lämminhenkistä.

Ihan varmasti tulee olemaan haasteellinen kevät. Uskon kuitenkin saavani hommiin hyvän lähdön ja nosteen. Omalla toiminnallani minun on noustava tarpomisesta tekemiseen ja tuloksia on synnyttävä ensimmäisen 6 kuukauden aikana pakosta, loppuvuonna lisää. Puuhastelulla ei nyt pärjätä, vaan on tartuttava muutosjohtamiseen aikamoisella momentilla.

Onneksi ainakin paperilla mulle on back up.