Sain aamulla puhelun exältäni. Hän soitti ja sanoi olevansa halukas tulemaan tutkimaan autoani vähän. Hän kävi korjailemassa sitä, tutkimassa vikojen suuruutta ja laatua ja järjesti puolestani huollon. Nyt ihmettelen, mistä moinen avokätisyys ja mietin, onko rukoukseni kuultu.
Saan kovasti kannustavia viestejä läheisiltä eron vuoksi. Olen surullinen ja jotenkin nuo kannustavat viestit tuntuvat lisäävän surullisuuttani. Olo tuntuu jotenkin enemmän jätetyltä kuin aiemmin. Mehän sovimme eron yhdessä molempien tuntemusten takia. Miksi minusta silti tuntuu, että minut on hylätty?
Tänään on hyvä päivä. Päätin. Tänään on hyvä päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti