Milloinkahan viimeksi olen tuntenut itseni näin levänneeksi ja onnelliseksi? Ihanat lapseni.
Tänään mietin, en ehkä ensimmäistä kertaa, mutta todella voimakkaasti, ettei minun koskaan olisi pitänyt houkutella Mr M tulemaan siihen vapaana olleeseen hetkeen. Mennyttä en voi muuttaa. Olen iloinen, että hän valitsi viisaasti. Tai ehkä me molemmat valitsimme. Tai ehkä me emme koskaan tiedä. Minusta tuntuu kuitenkin, että olen anteeksipyynnön velkaa.
Lasten tähden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti