Töissä on kiirettä. Hankalat sisäiset asiat menivät vähän ohi, tai ainakin levitettiin öljyä laineille.
Tiimi on silti hajallaan. Itselläni on vähän into hukassa. Ylipäätään on liian kiire tutustumiselle.
Samaan aikaan toisaalla olen käyttänyt paljon aikaa tutustumiseen. Olen tutustunut entistä syvemmin ihastukseeni. Meillä menee hyvin. Jotain tässä on. Paljon niin hyvää. Jotain ihmettelemistä.
Kuinka sydämeen käypää voikaan olla ihan yksinkertainen lause ja pienet teot. Se, että toinen haluaa vilpittömästi auttaa. Se, että toisesta huomaa miten hän on valmis näkemään vaivaa sen eteen, että on mukavaa yhdessä. Ja erityisesti se, että yrittämättä on hauskaa ja helppoa yhdessä. Tuntuu pahalta, kun emme voi olla yhdessä enempää. Toisaalta se on myös helpotus. Etteivät asiat etene liian vauhdilla. Juuri nyt monet asiat, joita tekisi mieli suunnitella, tuntuvat liian suurilta päätöksiltä. Kuitenkin ne livahtavat molempien juttuihin leikittelyn varjolla.
Yritämme olla miettimättä liikaa. Tai minä yritän.
Kuitenkin jokainen katse, joka kertoo siitä, että hänen on hyvä olla juuri tässä, nyt, minun kanssani, saa janoamaan sitä lisää. Siinä katseessa ei ole surua, toisin kuin omassani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti