Hän pohti tänään, ettei tule tarpeeksi usein sanoneeksi minulle kuinka tärkeä olen hänelle. Olin samaa mieltä.
Hän taitaa olla loputtomasti sellainen, ettei koskaan paljasta itseään avoimesti. Hän muistuttaa minua eräästä, johon tutustuin. Eräästä, joka kertoili, että vaikka voisi tehdä mitä, yrittäisi silti edetä hitaasti. Ja sitten siitä, mitä kaikkea voi olla käynnissä sinisten silmien takana.
Milloinkahan minä opin nauttimaan matkanteosta ja hetkessä elämisestä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti