Minulla tuntuu olevan suunnaton halu kiusata itseäni. Yhteinen lounas, kahvilla istumista. Pitkät katseet ja välitön halu. Ja jutellaan vaan niitä näitä. Ei mitään enempää.
Monta kertaa naputtelin lyhyen viestin kanavaan ja en koskaan painanut lähetä-nappia. Mitä minä voin sanoa?
"Hei, minä olen silmittömän ihastunut sinuun. Vaikka olemme kai tavallaan jo sopineet, että tämä ei kehity miksikään, en voi lakata ajattelemasta sinua. Kun vain hetkenkin kuvittelen, miten ihanaa olisi painaa huuleni huulillesi, tulen hulluksi halusta. Katson kaulasi kuoppaa ja haluan suudella sitä, haluan liu'uttaa kieltäni parransänkeesi, haluan suudella sinua lujaa ja pehmeästi. Sinun punaisen puserosi alla liikkuvat lihaksesi saavat minut haluamaan koskettaa vatsaasi, rintaasi, hauistasi ja sujauttamaan käteni farkkujesi kauluksesta sisään. Kun kuuntelen ääntäsi, sydämeni lyö hullun lujaa ja haluan sinua yhä enemmän. Tekisi mieli huutaa, koska haluan olla sinun kanssasi ja en saa. Haluan varastaa kaikki sekunnit, jotka voin viettää kanssasi.
Kaikki mitä kerrot itsestäni kuulostaa suloiselta. Harrastat niitä asioita, joita arvostan. Nautit samoista asioista kuin minä. Elät jalat maassa elämää ja sielusi lepää samoissa maisemissa kuin omani. Sinulla on fantastinen luonne ja naurusi saa sydämeni lyömään useita kertoja lisää vain siksi, että olen onnellinen sinun riemustasi."
En osaa elää omaa elämääni itselleni rehellisesti. Mikä minua vaivaa? Minuun sattuu eikä minulla ole ketään kenelle voisin petolliset ajatukseni jakaa.
Minun pitäisi irtisanoutua nykysuhteestani, mutta olen pelkuri. En uskonut, että minä olisin tässä tilanteessa vielä kaiken kokemani jälkeen. Mutta sydäntä ei voi käskeä. Tuntuu pahalta. Miten minä tämän sanoiksi puen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti