Ilmoitus

Tänään tehtävieni vaihtumisesta tiedotettiin.

Nyt on sitten todellisten toimien paikka. Kun työhön ryhtyy, on otettava vastaan siihen liittyvät hyvät ja huonot puolet.

Suklaasilmästä ei juuri kuulu. Mutta toisaalta, ei pitäisikään.

Toisina päivinä olen uusista tehtävistä intoa täynnä ja päässäni vilisee suunnitelmia. Hetkittäin tunnen toivottomuutta haasteiden edessä. Yritän olla itselleni armollinen ja vakuuttaa, ettei kukaan odota minulta ihmeitä.

Perustekemisellä ja omalla perusluonteellani tulen saamaan asioita eteenpäin. Tammikuun puolivälissä haen hyväksynnät ja kommentit linjauksilleni ja sen jälkeen kääritään hihat ja ryhdytään töihin.

Uusi vuosi on tarkoitus viettää ihmisten ulottumattomissa lataamassa akkuja.

Suklaasilmäpäivitys: tilanne tasoittuu arjessa, mieli ei. Liian usein kotona ajattelen häntä. Töissä pystymme toimimaan arkisesti ja kohtuullisen tasaisesti, mutta hänen pehmeiden huuliensa näkeminen saa minut ajattelemaan miltä ne tuntuisivatkaan omillani. Hänen iloisuutensa ja hymynsä käyvät suoraan sydämeeni. Kotona on vaikea tuntea aitoa intohimoa ja ajatukset harhailevat. Tunnen surullisuutta. Olenko tuhlaamassa mukavasti alkaneen ja kivalta tuntuvan suhteen haavekuvien vuoksi? Järjetön sydämeni, kun ihastuttaa minut niin helposti. Ja kun itselleen kuitenkin pitäisi olla rehellinen. Mitä minä lopulta oikein haluan?

Ongelma tunnistettu jo aikoja sitten

Tämän ongelman kanssa tullaan painimenaan ensimmäisten kuukausien aikana. Ja läpi sormien ei enää katsota.

Juovuttavaa

En tiedä mikä minulle tuli. Viime aikojen stressi vai yksinkertaisesti vaan onneton olo. Mutta hörppäsin muutaman lasillisen viiniä ja liian vikkelästi. Kaikki meni jäseniin ja olo sitä myöten.

Todella tyhmä veto, onneksi ei mitään ihmeempiä mokia tullut tehtyä. Mutta silti olen sitä mieltä, että tätäkään ei olisi saanut tapahtua. Minun ei ole hyvä päihtyä.

Suklaasilmän suhteen olo rauhoittui kertalaakista erään aivan muun asian vuoksi. Tunnen olevani luupin alla ja nyt on oltava monen asian suhteen aika tasainen ja mentävä eteenpäin ilman ylimääräisiä sivuaskeleita.

Minä onnistun.

Vastaanotto

Otin vastaan uudet tehtävät ja minusta tulee vajaan kymmenen hengen tiimin vetäjä ja lisää on otettava porukkaa melko nopeasti.

Koetan panostaa siihen, että saisin hyvän startin hommiin. Omien töiden siirtämiseen edelleen toisille menee aikaa, mutta toisaalta intoa alkaa toteutus on vaikka toisille jakaa.

Tiimissä on muutama käärme, joiden osalta on pakko tehdä siirtoja. Yksi käärme saa lähteä myrkyttämästä ilmaa ja siirron pitää tapahtua nopeasti. Toisen käärmeen osalta pitää katsoa kuinka terävät myrkkyhampaat ovat. Uutisen vastaanotosta on turha odottaa lämminhenkistä.

Ihan varmasti tulee olemaan haasteellinen kevät. Uskon kuitenkin saavani hommiin hyvän lähdön ja nosteen. Omalla toiminnallani minun on noustava tarpomisesta tekemiseen ja tuloksia on synnyttävä ensimmäisen 6 kuukauden aikana pakosta, loppuvuonna lisää. Puuhastelulla ei nyt pärjätä, vaan on tartuttava muutosjohtamiseen aikamoisella momentilla.

Onneksi ainakin paperilla mulle on back up.

Laantumista

Olen koettanut rauhoittaa ylikierroksilla juoksevaa mielikuvitustani. Ehkä huomenna pääsen taas itseni herraksi. Huomenna pitäisi hälvetä noiden työhön liittyvien jatkokuvioidenkin osalta epävarmuus ja saada asioita eteenpäin.

Pitäkää peukkuja.

Tunne-elämän kuohut

Pidän rakkaastani, mutten tiedä rakastanko. Tunne, että hän on enemmän kuin ansaitsen, on joka päivä läsnä. Että hän menee hukkaan kanssani, ottaen huomioon lapsihaaveet.

Ihastun liian helposti, työkaveriin, juttukaveriin junassa, kauniiseen tarjoilijatyttöön, jokaiseen hymyyn. Tuntuu, että minusta riittäisi rakkautta ja hellyyttä kaikille ja että itse olen sen kerjäläinen.

Sydämessäni on paikka liian monelle. Miten voin olla niin kypsymätön? Miten voisin oppia hyväksymään, että olen sellainen?

Paskat puheista, jos niitä ei tarkoita. Olo ei rauhoitu yhtään. Töissä sitä sanoo: "ei jatketa tästä, kun ollaan kerran töissä". Mitä sillä on väliä, jos kerran kuitenkin tekee mieli? Jos kuitenkin päiväunissani toivon pääseväni suutelemaan, rakastelemaan, kuulemaan siitä, miten juuri nyt on kiva olla lähekkäin.

Tai että kunnioittavan, pitkäaikaisen arvostuksen alla kytee ajatus tilaisuudesta, jota ei vielä ole tullut ja siitä, mitä tekisi jos se tulisi. Useat vuodet ovat pitkä aika.

Lykkäystä ja tunnekuohuntaa

Aika raskas viikko. Monta asiaa on pitänyt jännittää ja nyt sitten vähitellen alkaa jotain muotoutua.

Käytiin nyt sitten suklaasilmän kanssa keskustelu. Voi kuinka hirvittävän hermostuksissaan hän olikaan. Kyllä minuakin vähän tietysti jännitti, mutta aika tavalla rennompaa oli kuitenkin kuin hänellä. No, homma on "kätelty" ja tästäkin mennään eteenpäin.

Työkuvioiden kättely sitten taas ei edennyt. Valitettavasti kävi niin, että homma jäi roikkumaan ilmaan muiden kiireiden vuoksi ja siihen voidaan palata vasta ensi viikolla.

Huominen työpäivä ei oikeastaan kovinkaan paljoa nappaa tai ainakin se aamu tulee olemaan yhtä helvettiä. Sen jälkeen toivottavasti selviän ilman ongelmia.

Uusiin haasteisiin

Tänään lupauduin ottamaan vastaan uudet tehtävät. Huomisesta alkaen käynnistyy tiedonsiirto. Torstaina isketään luvut paperiin ja varmaan jossain vaiheessa ensi viikkoa viesti heitetään julkisuuteen. Tietysti mikään ei ole varmaa ennen kuin on nimet paperissa, mutta aika selvältä tämä nyt näyttää. Kiitin tänään henkistä mentoriani. Hän on minulle hyvin rakas. Ilman hänen tsemppaustaan en tiedä olisiko mennyt pupu pöksyyn. Hänen viestinsä saavat minut kehräämään henkisesti. Tekisi mieleni suudella häntä tulisesti ihan vaan kiitokseksi.

Rentous on suklaasilmällä hukassa. Pitäisi varmaan jutella, mutta se on minusta niin puuduttavaa. Siinä hetkessä, siinä tilanteessa, ne sanat piti sanoa ja huulten kohdata. Miksi se pitäisi analysoida pilalle tai vähätellä pois päiväjärjestyksestä. Se oli kiva hetki. Ei pilata muistoa. Jatkoa ei seuranne. Parisuhteessa pitkästä aikaa puhuttiin vaikeasta aiheesta. Eikä mielipide ollut kummaltakaan muuttunut. Minä teen uraa -kait jonkinlaista- ja hän taas on elämässään ihan eri tilanteessa. Minusta tuntuu, etten pysty sitoutumaan tähän (tai ehkä mihinkään?) parisuhteeseen, koska ajatuksena on, ettei tämä kestä. Liian isoissa asioissa on erilainen elämäntilanne.

Ajattelen asiaa niin, että hän petaa tulevaisuuttaan. Parisuhdehistoriaa rakennetaan tulevia suhteita silmälläpitäen, sitä parempaa vaihtoehtoa odotellessa voimme yhtä hyvin kuluttaa aikaa yhdessä. Liittyhään siihen mukavia etuja, ei vähiten rentoutumista ja nauttimista läheisyydestä. Ei se ehkä huono diili ole, mutta ei ehkä oikeanlaista rakkauttakaan. Olen tainnut mennä sisältä rikki ja pahasti. Kaikesta tästä huolimatta asuntooni ilmestyy enenevässä määrin hänen tavaroitaan ja arki rullaa sen oletuksen ympärillä, että jaamme sen. Pitkäänkin ehkä.

Muutoksia luvassa

Työrintamalla tapahtuu. Minulle tarjottiin uusia haasteita loppuviikosta. Koetan muodostaa mielipidettäni ja tehdä päätöksiä sen suhteen, mitä vastaan. Tai oikeastaan tilanne on se, että vastaan varmaankin kyllä, ottaen huomioon totaalisen kyllästymiseni nykyisiin hommiin. Pitää vaan koettaa selvitellä, mitä sitä voisi tehdä, jotta homma rokkaisi tulevaisuudessa. Tilanteet johtivat toiseen ja sain mitä halusin. Olen näköjään taitava järjestämään asiat niin, että saan ne menemään mieleni mukaan, vaikka lopulta se ei tosiaan ole kovinkaan viisasta. Suklaasilmät veivät voiton itsekuristani. Parisuhde voi hyvin, kun en ajattele liikaa.