Ensimmäiset viikot lasten kanssa alkavat olla takana. Monenlaista mutkaa on sopinut tähänkin matkaan, mutta lyhykäisyydessään kuitenkin voi todeta, että olen onnellinen. Talous on kuralla ja välillä on hetkiä, jolloin tunnen orastavaa yksinäisyyttä. Mutta pääsääntöisesti voin todeta olevani todella tyytyväinen ja olo on suorastaan euforinen hetkittäin.
Käytännön asioiden hoitaminen vie aikaa. Vakuutukset uusiksi, osoitteenmuutokset tutuille, kelan kanssa vääntämiset lapsilisien yksinhuoltajakorotuksista, huoltoyhtiön kanssa soittelu vuokra-asunnon puutteiden korjaamisesta, työpaikalla käytännön asioiden järjesteleminen jnejne. On sitä vaikka ja mitä. Ja arki pitää saada rullaamaan näiden kaikkien lisäksi.
Ihanaa.
2 kommenttia:
Onnea uuteen elämään!
Yksinäisiä hetkiä tulee varmasti, mutta ovat varmaankin tarpeellisia, jotta voi käsitellä eroa ja surua. Näin ainakin minulla...
Kiitos. Kyllä siinä erossa onkin käsittelemistä. Ja suremista. Unelmat romahtivat ja paljosta joutui luopumaankin. Mutta se valinta minun oli tehtävä ja sen valinnan mukaan on nyt elettävä. Pitkä viikonloppu ilman lapsia on edessä, mutta oikeastaan se ei ainakaan nyt tunnu pahalta ajatukselta.
Lähetä kommentti