Huoh. Ei se tuntunut oikein miltään. Pyysin vierailulle kaveria, jolta tiesin saavani sen mitä kaipasin. Läheisyyttä ja huomiota. Mutta ei se tuntunut siltä miltä joskus. Tunteiden puuttuminen teki hommasta melko arkisen. En kiistä, etteikö siinä hetkessä olisi tuntunut fyysisesti kivalta, mutta ei se tosiaan kokonaisvaltaisena elämyksenä tuntunut paljon miltään. Kamala sanoa, mutta kaipasin Kta. Hänen miehekkyytensä oli niin sytyttävää, ettei sen veroistavalitettavasti taida heti olla tarjolla. Hittolainen, saiskohan hänestä FBn?
Pohdiskelin aamulla, että paska rasti. Enää ei tietysti kannata kovin murehtia, tehty mikä tehty. Mutta melko ohut harkintakyky. Pitäisi varmaan olla enemmän itsekuria miettiä näitä juttuja ennakkoon. Elämää kai se tämäkin vaan on. Ja ihan kivaltahan tääkin tuntui. Nyt sit vaan pitää jatkaa eteenpäin niin kuin ei ois kummempaa ollutkaan.
Taidan minä sittenkin olla vähän yksinäinen ja hellyydenkipeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti