Kaikki omalla osastollani työskentelevät henkilöt itseäni lukuunottamatta ovat miehiä. Tähän olen tottunut, koska yleensäkin työpaikkani ovat olleet sellaisia. Eräs kollegani, jonka kanssa teen varsin läheistä yhteistyötä, on erittäin korrekti, kohtelias ja hyväkäytöksinen mies. Olen viettänyt hänen kanssaan aikaa -myös vapaa-aikaa- toisinaan aiemminkin. Meillä on molemmilla lapsia, joten törmäilemme usein myös ihan sattumalta, leikkipuistoissa ja joskus ihan vaikka vaan kauppareissulla, vaikka emme asukaan ihan naapureina. Toisinaan käymme yhdessä lounaalla myös työmaan ulkopuolella ja joskus illallisellakin, joko perheiden kera tai kahdestaan. Sanoisin, että olemme ihan kohtuullisen hyviä frendejä.
Ensimmäinen kohtaamisemme tapahtui alkujaan videon välityksellä. Olin toisella paikkakunnalla palaverissa, jonne menin myöhässä. Minulle oli sattunut matkalla tuohon palaveriin onnettomuus kahvikupin kanssa ja olin käynyt pikaisesti ostamassa ja vaihtamassa vaatteet. Muistan edelleen hyvin kollegani ilmeen, kun astuin huoneeseen, jota hän tarkasteli screeniltä toisella paikkakunnalla. Näin, että kiinnitin huomion ja kiinnitin sen tavalla, joka oli enemmän kuin vain huoneeseen astuvan henkilön huomioiminen. No, ei siitä sen enempää. Kohtasimme naamatusten muutama päivä sen jälkeen ja olimme asiallisia. Olemme aina olleet asiallisia.
Kerran työkaveruutemme aikana istuimme baarissa juttelemassa. Oli taas yhden työkaverin läksärit ja olimme jo aikaa sitten jääneet paikalle kahdestaan. Silloinkin keskustelun sävy oli hyvin korrekti, vaikka keskustelimme ehkä epäkorrekteista aiheista. Puhuimme silloin esim. pettämisestä ja siitä millaisia haluja ja himoja avioliiton ulkopuoliseen epäsiveelliseen käytökseen kummallakin on ollut. Emme keskustelleet siitä onko jotain jompikumpi tehnyt tai jättänyt tekemättä. Kävimme keskustelua hyvässä hengessä ja täysin ilman flirttiä.
Usein halailen työpaikalla ja vapaa-aikana ihmisiä, mutta tätä kollegaa äärimmäisen harvoin. En tiedä mistä se johtuu, mutta niitä kertoja on tosi vähän. Ehkä hänen habituksessaan on jotain, joka pidättelee minua.
Matkustimme eilen pitkän matkan yhdessä. Istuimme lähekkäin olosuhteiden pakosta ja huomasin pohtivani, miksi en oikeastaan erityisemmin tunne vetoa häneen. Ihmettelen tätä oikeastaan siksi, että yleensä ihastun hirmuisen helposti. Jopa pelottavan helposti (ja ilmeisesti aina olosuhteiden vuoksi "vääriin" ihmisiin.)
Menimme todella väsyneinä pitkän reissun jälkeen yhdessä illalliselle. Ehkä se oli väsymyksestä johtuvaa ylivilkasta mielikuvitukseni juoksua, mutta minulle tuli tunne, että minua tsekkaillaan. Minulle palasi elävästi mieleen se hetki, jolloin hän ensimmäisen kerran näki minut ja se tunne tuli takaisin. Hän, joka on aina ylikorrekti, tsekkailee minua. Huomasin hänen lähes huomaamattoman hyväksyvän päännyökkäyksensä, kun hän pääsi katsellaan päästä varpaisiin. Huomasin illan mittaan hänen katseensa kiinnittyvän ranteideni liikkeisiin aterioidessani ja kun kohensin puolihuolimattomasti kampaustani näin hänen katsovan kaulani kaarta.
Tunsin itseni huomattavan naiselliseksi ja äkkiä olin jotenkin tosi tietoinen siitä, että olemme vielä useamman päivän kahdestaan reissussa ja oletusarvoisesti vietämme aikaa yhdessä lähes ympäri vuorokauden.
Seisoessamme vierekkäisten huoneidemme ovilla hotellille palattuamme mietin jo hetken, mitä hänen päässään mahtaa liikkua. Katsoimme pikaisesti toisiamme silmiin ja toivotimme hyvää yötä. Menin omaan huoneeseeni ja totesin, että minun on päästävä nukkumaan ja lakattava ajattelemasta levottomia. Kaikki johtuu jet lagista, vakuuttelin itselleni. Nukuin yöni todella huonosti ja pyörin levottomana.
Aamulla kaikki näytti taas normaalilta, korrektilta ja ei lainkaan levottomalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti