Näyttää siltä, että lapseni suhteen huoleni oli aiheeton ja olen siitä hyvin, hyvin kiitollinen. Toisaalta, lääkäri määräsi toisenkin tutkimuksen, jotta saataisiin selville, johtuisivatko oireet eräästä toisesta vaivasta, jota en osannut itse edes epäillä. Tämän suhteen olen skeptinen, mutta selvitettävä kai sekin on. Toivottavasti kaikki olisi nyt sitten kuitenkin vain ylihuolehtivan äidin liian vilkkaan mielikuvituksen tuotetta ja lapsi olisi terve kuin pukki.
Kävin "esihaastattelussa" paikkaan, joka jopa kiinnostaa. Varsinainen ensimmäinen haastattelu onkin sitten jo tulevalla viikolla. Ehkäpä siitä sitten tuleekin tuleva työpaikkani. Pällitestin tuloksista ei ole tietoa eikä ko. firmasta ole oltu missään yhteydessä. Toisaalta, takana on vasta neljä työpäivää testin jälkeen, joten ehkäpä se nyt ei vielä ole mistään merkki, muusta kuin siitä, että joku tekee sentään töitäkin vielä.
Lomailu on tältä erää ohi. Huomisen aikana pitäisi jo orientoitua alkavaa rutistukseen työmaalla ja motivaation puute on käsin kosketeltavissa. Yritän ryhdistäytyä. Huoh, huomenna tulee olemaan masentava päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti