Kuvittelin mielessäni, miten toisen työpaikan saadessani olisin ihan leijumassa onnesta ja tyytyväinen kuin pieni orava silloin, kun ei ole käpy jäässä. Mutta enpä tiennyt silloin, että olisi näin epävarma olo päätöksenteon edessä.
Yksi paikka siis varmistui, se jota olen koko ajan toivonut. Miksi siis emmin? Onko tämä vaan muutosvastarintaa ja pelkoa uuden edessä?
Toisaalta nyt minulla on ennakko-odotuksista poiketen kaksi muutakin paikkaa melko suurella todennäköisyydellä tarjolla. Melkein joutuu valikoimaan siis.
Huomenna koetan ponnistaa muutaman puhelun ja olla viisaampi. Luultavasti otan vastaan pestin tuolla paikassa, josta olen koko ajan haaveillut. Sain mitä halusin, siis.
2 kommenttia:
Onneksi olkoon! Uusi jännittää aina, vaikka olisikin sitä mitä itse on toivonut. Muutoksen edessä useimmat meistä ovat epävarmoja. Mutta, ei sinua olisi valittu tuohon toivomaasi (tai niihin kahteen muuhunkaan) ellet todella olisi sitä mitä he haluavat. Mukavaa ja haasteellista talven jatkoa! Lydia
Kiitos Lydia,
onnea ja kannustavia sanoja aina tarvitaan.
Oikein ihanaa kevättä sinulle myös!
Lähetä kommentti