Juttelin kaverini kanssa. Hänen viestinsä eilisiin pohdintoihin (joista siis juttelin hänen kanssaan) oli, että älä stressaa. Ja ylipäätään ettei minun pitäisi niin paljon yrittää miettiä sitä mitä toinen ajattelee tai saattaisi tuntea vaan keskittyä siihen miltä minusta itsestäni tuntuu.
Taas kerran olen alkanut sortua siihen, mitä olen yrittänyt paeta: koetan tehdä elämän toisille mahdollisimman helpoksi, vaikka itse kärsisin tai olisin neuvoton. Joskus tarvitsee saada ravistelua, vaikka hienovaraistakin, että hoksaa. Pelottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti