Mun tiimissä on kyllä ihmehiihtäjiä. Yksi on koko ajan peloissaan. Mitä pelännee, maailmaa itseään? Jotenkin ihan käsittämättömiä vetoja urakehitykseenkin liittyen, jotain ihmeellistä punaniskaisuutta, jota en osannut yhtään odottaa. Toinen on naama mutrussa kaikesta, kun on takana pitkä historia ja vähän ahistaa. Yksi odottaa vaan lomasta toiseen rämpimistä, joku taas hiljaa tekee hommiaan eikä paljon pukahtele.
Onneksi mukana on muutama helmi, joista jaksaa iloita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti