Tulin huomaamaan, että asiat ovat monimutkaisia. Kerkesin elää asiat mielessäni moneen kertaan, todellisuus osoittautui vielä mielikuvitustakin villimmäksi. Petyin pahasti. Itseeni, toisiin, elämiseen.
Pahoittelin itseäni, luultavasti turhaan.
Itseäni suojellakseni rakennan nyt muurit, karsin ärsykkeet ja yritän nousta tämän yläpuolelle. Kadehdin niitä, jotka pystyvät tekemään sen olankohautuksella tai muutoin noin vain. Itse en pysty. On tosi paha mieli ja ajatukset hajottavat.
Toisaalta ehkä tästä pääsen lopulta tasapainoon.
2 kommenttia:
Mielenkiintoista..., tsemppiä, oli se nyt mitä tahansa!
Oon ihan hajalla. Rakkaus on tappava tunne tässä tilanteessa.
Lähetä kommentti