Kotosalla koetan olla normaalisti, mutten voi välttyä huokailemasta. Väsyttääkin koko ajan henkisesti, osittain johtunee työstä. Ongelma on siinä, etten saa käännettyä ajatuksiani rennolle vaihteelle. Ne askaroivat koko ajan joko työhön liittyvissä tekemättömissä jutuissa tai ne karkailevat omille teilleen jonkun toisen luo. En osaa hellittää.
Mietin koko ajan mitä minä elämältä haluan. Mitä minun pitäisi tehdä, jotta olisin itselleni mahdollisimman rehellinen, enhän halua tuhlata elämääni. Otanko taas kerran ne askeleet, jotka jo kerran olen ottanut ja astun tyhjän päälle katsomaan mitä elämä tuo tulleessaan? Alan uskoa, että tämä kotoisa parisuhde ei johda mihinkään ja en osaa rentoutua kotona niin kuin minun pitäisi. Täällähän minun onnellinen pitäisi olla, levännyt ja iloinen. Nyt se on niin, että iloni saan muualta ja arvostuksen tunteeni kohdistuvat toisaalle. Tämä on niin väärin kotona lämpimiä tunteita kokevaa henkilöä kohtaan. Minä tiedän mitä minun pitäisi tehdä, mutta toiselle tuskan tuottaminen tuntuu vaikealta. Itsensä tappaminen hitaasti sisältä taitaa olla helpompaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti