Tunteet roihahtivat taas pintaan ja sydän on levoton. Luulin meidän sulkeneen jutun ja menneen eteenpäin. Kuitenkin kesäillassa oltiin taas niin lähellä. On vain niin mahdotonta tässä tilanteessa antaa tunteille valta. Miksi sitten tuntuu päätöksen jälkeen ihan paskalta?
Mun pitäisi olla onnellinen luonteeni lujuudesta ja siitä, etten saata itseäni vaikeaan tilanteeseen. Mutta sydämeni varoittaa, että olen tehnyt virheen. Minä en tiedä, mitä uskoa. Pitäisikö kuunnella sydäntä, järkeä vai toisen ääntä. We have a special bond. Ja se ei ole vitsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti