Ei pitäisi tehdä tulkintoja. Pitäisi keskustella suoraan. Mutta ei tässä nyt vielä ole sellaiseen mahdollisuutta tarjoutunut. Tulossa kuitenkin hyvää vauhtia.
Kaikesta sen huomaa, että tulossa on melkoinen yhteinen syksy. Olemme saaneet miellyttävän työtilan, jossa katseille ja yhteiselle tekemiselle on tilaa ja aikaa. Onneksi sentään tilassa istumme sen verran kaukana toisistamme, ettei tahattomia hipaisuja tule ihan liikaa.
Hän puhuu minulle siitä, miten viihtyy kanssani, nauttii seurastani ja haluaa viettää enemmän yhteistä aikaa. Tunnen aivan samoin. Yhä enemmän keskustelu saa sävyjä, joissa on syvyyttä. Samaan aikaan näiden keskustelujen kanssa hän pyysi minua ulos. Tapaamiseen työajan ulkopuolella. "Just us".
Valvoin viime yönä tunteja. Heräsin aamuyöllä johonkin aikaan pohtimaan tilannetta. Houkutus on valtava, mutta yritän samaan aikaan vakuuttaa itseni siitä, että osaan toimia viisaasti enkä tällä kertaa päädy aiheuttamaan itselleni ja ympärillä oleville ihmisille enempää tuskaa. Vielä kun uskoisin itseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti