Välittämisen tunne

Minuun on tehnyt erittäin suuren vaikutuksen eräs läheinen työkaveri. No, ei sinänsä yllätys, useinhan työpaikoilla tapahtuu ihastumisia.

Kyseinen kaveri on ulkoiselta olemukseltaan hyvin maskuliininen, lihaksikas ja omalla tavallaan kasvoiltaankin komea. Ehdottomasti hämmentävintä on se, ettei hän tunnu itse tiedostavan omaa fyysistä vetovoimaansa juurikaan. Tai sitten hän on taitava näyttelijä. Mutta ei tuo ulkoinen olemus minuun tehnyt vaikutusta, mikä sinänsä sekin on tavallaan hämmentävää. Oikeastaan noteerasin kokonaisuuden vasta useiden kuukausien jälkeen. Komea kuori sai sisälleen tunteikkaan ajattelijan, jonka järki leikkaa kuin partaveitsi.

Aloimme tehdä läheisemmin yhteistyötä reilu vuosi sitten ja mitä enemmän teen hänen kanssaan töitä, sen enemmän pidän hänen ajattelustaan, tavastaan hoitaa asioita ja siitä uskomattomasta sinnikkyydestä ja pitkäpinnaisuudesta, jota hän osoittaa päämääriin pyrkiessään.

Jossain vaiheessa yhteistä tekemistä tapahtui jotain. Kaikki ei ollut suoraviivaista alkuun, haasteitakin oli, mutta koska näin kaverissa potentiaalia, koetin yhteistyön kunnolla käyntiin saamiseksi kiinnittää huomioni onnistumisiin ja kehuin ja kannustin niissä asioissa, joiden toivoin kehittyvän ja joissa tuli onnistumisia. Otin -vaikka ei kai olisi tarvinnut- jonkinlaisen sparraajan roolin. Ja sitten jossain kohtaa sain jäyhältä suomalaiselta mieheltä sellaisen katseen, josta näin kiitoksen ja hyväksynnän. Se tuntui loistavalta.  Uskoisin, että kaverin vastuut kasvavat kasvavan itseluottamuksen myötä ja olen saanut rakennettua kasvupolkua opettamalla luopumista.


Yksi junamatka se taisi olla, jossa kevyesti jutustelimme jotain yleistä lätinää, mitä sitä nyt keskenään yleensä lätistään. Siinä jutustellessa katsottiin toisiamme hetken liian pitkään. Silloin välittämisen tunne oli ihan konkreettinen.

Syksyllä oli työkuvioissa ihan karmeita hetkiä ja olin hetkittäin ihan hajalla. Silloin totesin, että ilman työkaveriani en pystyisi tekemään töitäni alkuunkaan. Me olemme erittäin hyvä tiimi. Juttelemme paljon asiaa ja varmaan yhtä paljon asiatonta.

Olen siis jälleen ihastunut, välitän hänestä erittäin paljon. Tunnen halua häntä kohtaan. Ilmeisesti kuitenkin olen sen verran vanhempi ja viisaampi, että kerrankin ajattelin olla tekemättä typeryyksiä. Nimittäin yleisellä tasolla elämäni ja tämä työkuvio toimivat liian hyvin, että kannattaisi ottaa riskejä lähtemällä leikkimään jotain sopimatonta hänen kanssaan.

Ehkä siksi yhteydenotto vuosien takaa tuntuu hämmentävältä sattumukselta. Juuri kun näen vaivaa, etten sekoilisi, minua muistutetaan siitä, miten mukavaakin se voi olla. Ja se välittämisen tunne, joka silloin oli, tuntui yhtä todellisena kuin se silloinkin oli. Olen oppinut vuosien varrella itsestäni yhden asian: minun on lupa välittää. Välittäminen on vahvuuteni ja parhaat palkinnot ovat siinä, mitä välittämisen tunne saa ihmisissä aikaan. Välitän, ehkä jopa rakastan, maailman päivä päivältä paremmaksi. Uskon, että sen takia puolisonikin minusta välittää. Koska minä saan hänet tuntemaan olonsa hyväksi. Se on valtavan palkitsevaa.