Tauot tekevät hyvää. Loma esimerkiksi. Helpotti vähän. Vaikka erittäin usein ajatuksiin hän lomallakin hiipi, oli kuitenkin levolisempi olo.
Heti loman jälkeen kuitenkin, ensimmäiset yhteiset työpäivät toivat saman fiiliksen. Ajatuksissa liian usein.
Ollessamme yhdessä huomaan pakoilevani katsetta. Jos katsoisin silmiin, ne antaisivat minut ílmi enkä vastaisi enää itsestäni. Vaikka ei ihastumiseni salaisuudeksi ole jäänyt, kyllä me molemmat sen tiedämme. Toisaalta on mukavaa, kun huomaan hänen nauttivan saamastaan huomiosta. Samalla pelkään, miten syvälle tämä leikki minut vie synkkiin aikoihin. Koska tästä, vaikka kuinka kaunista hetkittäin, seuraa väistämättä monenlaista luopumisen tuskaa.
Tekisi mieli, niin kovasti oikein, koettaa millaista läheisyys olisi. Kuulla toisen sanovan, että on janonnut kosketustani yhtä paljon kuin minä hänen. Samaan aikaan kuitenkin kotona kosketus tuntuu yhtä hyvältä kuin ennen ja rakastan ihan yhtä paljon.
Kollega totesi, etti ihmistä ole tarkoitettu yksiavioiseksi ja että eläimiähän me olemme. Kontrollia kuitenkin odotetaan enemmän. Edelleen.
Ja minä yritän, vakuutan, yritän kyllä. En vain ole ihan varma, uskonko onnistuvani ja silloin ollaan jo turmion tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti