Työkuviot

Kollegani on päättänyt jättää yhtiömme. En ihmettele. Hänellä on toisella paikkakunnalla nainen, jonka kanssa hän pääsee muuttamaan yhteen ja mielenkiintoinen työpaikka isommassa firmassa. Eipä meillä ole noiden rinnalle paljon kilpailuvaltteja.

Tämä tarkoittaa sitä, että firmaamme kyllästynyt toinen henkilö pääsee ottamaan lisää vastuuta ja opettelemaan uusia hommia. Hänelle tämä tilanne on kuin lottovoitto. En tiedä ymmärtääkö hän edes mitä tämä tarkoittaa.

Itse aloin katsella uusia työpaikkoja tosissani. Pomo on edelleen ihan yhtä ihana kuin ennenkin ja tekee kaikkensa sitouttaakseen minua ja antaakseen minulle mahdollisuuksia. En oikein osaa päättää.

Toistaiseksi tarjolla olisi yksi mielenkiintoinen paikka, mutta sen mielenkiintoisuus riippuu oikeastaan siitä, mitä työllä on tarjottavana tulevana aikana. Sellaisenaan työkuva ei houkuttele. Kyseisen pestin esimiestehtävä sen sijaan houkuttelisi. Vastaisi paremmin nykyistä toimenkuvaani, joskaan alaisia minulla ei ole. Taidan soittaa ja kysyä vähän detaljeja hommasta. Ja palkka kiinnostaa. Tahtoisin sitä hieman enemmän kuin nykyisin.

Mother

Rakas äitini on huonona. Kunpa hän jaksaisi sinnitellä leikkauksen ja alkaisi toipua lukuisia lisävuosia saaneena.

Paljon on hänen sydämensä murheita jaksanutkin kantaa. Liekö tuo ihme, että se tahtoisi jo luovuttaa?

Miten sais kivemmat vibat

Väsyttää ja ärsyttää. Haluaisin olla hyvällä tuulella ja voida paremmin. Syö terveellisesti ja liiku säännöllisesti. Just.

Omituiset unet

Seisoin ikkunan ääressä. Lasi oli suuri ja siitä näkyi kaupunkimaisemaa. Uskoin olevani toimistoympäristössä. Kun käännyin, takanani ollut huone oli muuttunut hotellihuoneen kaltaiseksi. Edessäni oli suuri parisänky ja sängyn toisella puolella seisoivat kollegani. He viittilöivät minua käymään sängylle makamaan.

Freud olisi riemuissaan.

Kaikenlaista

Kävin eilen kantamassa korteni kekoon ja kunnostelemassa kesäpaikkaa, jossa lukuisat henkilöt ensi kesänäkin toivottavasti saavat viettää aikaansa viihtyen. Hommia ei paljonkaan ollut ja ilta meni lähinnä saunoessa ja jutustellessa. Muu porukka oli minulle lähes tuntematonta, mutta ihan mukavaa. Yhteissaunaan uskaltatujia oli vähän, mutta en sentään ainoana naisena ihan yksinkään tarvinnut saunassa olla. Löylyt olivat makoisat.

Olen huomannut, että minulla on elämässäni paljon hyviä asioita ja hyviä ihmisiä. En taida osata olla riittävän kiitollinen. Työkaverit auttavat ja entinen mieskin osoittaa huomattavaa avuliaisuutta aina toisinaan. Mukavaa sentään.

Surkuttelin töissä vaikeaa tilannetta uhkaavien lomautusten ja oman talouden suhteen luottamuksella ihan väärälle ihmiselle. Sain nimittäin päivää myöhemmin soiton esimieheltäni, joka on matkoilla. Puhelun sisältö oli lyhyesti että rauhoitu ja kyllä töitä on ja että parin viikon päästä ollaan viisaampia siitä, mitkä projektit syksyllä lähtevät liikkeelle. Rauhoituin vähän, mutta edelleen tuntuu, että on syytä huolehtia cv ajan tasalle ja jaella se riittävän suurella jakelulla.

Työn sisällöllä on merkitystä minulle ilmeisen paljon. Olen nauttinut viime päivinä saadessani tehdä uusilla ohjelmistoilla mielestäni erittäin hyvää työtä. Opiskelin jonkin verran uutta ja opin mielestäni tosi nopeasti. Kunpa vaan saisin opetella uutta ja nauttia työstä. Ja tulisi sitä kiitostakin jossain vaiheessa.

Mitähän kivaa keksisi työkavereille huomisen piristykseksi?

Päästelin tänään höyryjä puhelimessa kaverilleni. Nimittäin taisin tulla haukkuneeksi hänet ihan pataluhaksi. Vituttaa vaan seurata miestä, joka ryyppää elämäänsä viemäristä alas. Ei paljon sympatiaa multa herunut vaan käskin mennä lääkäriin hakemaan apua. Edellisen hoitokertansa hän jätti kesken, ties minkä tekosyyn varjolla. Huoh, kaipa minä kuitenkin jollain tasolla kannan itsekin hänestä huolta, vaikka ryyppäminen noin lähtökohtaisesti hänen oma ongelmansa onkin ja ratkaisun on lähdettävä itsestä. Mutta minä en ainakaan aio kaunistella tai silitellä päätä "voivoi sinua" tyyliin. Vittu äijä, TEE ASIALLE JOTAIN. Ja sitä paitsi, hänenkin ryyppäämisensä aiheuttaa melko paljon huolta ympärillä olijoille. Tajuais ees sen.

It's in his kiss

Joo. Niin se menee. Saispa vielä sen. Juon punkkua ja kärsin siitepölystä. What a life.

Voihan organisaatiouudistukset

Nyt alkais nää organisaatiomuutokset riittää. Hädin tuskin ehtivät käyntikorteissa painomusteet kuivua, kun jo vedetään organisaatio uuteen järjestykseen. Kukaan ei enää tiedä mistään mitään ja voi vaan ihmetellä miten kukaan mistään mitään oppii tietämäänkään kun hommat vaihtuvat kuin liukuhihnalla. Organisaation sisäinen tehtävänkierto tuntuu olevan meillä hieman hallitsemattomampaa kuin jossain voisi kuvitella olevan.

Joskus toivoisin elämääni stabiiliutta lisää. Erityisesti talouteen (positiivista stabiiliutta ainaisen rahat loppu tai ei riitä status quon sijaan)ja lisäksi työpaikkaan. Positiivista virettä, positiivisia uutisia, pysyviä ja toimivia rakenteita, stabiilia johtamiskulttuuria. Nyt väsyttää todella paljon.

Tahdon lohtusyödä kinuskia ja paljon.

Arkea ja onnellisia hetkiä

Olen pohtinut tänään hieman melankolisesti menneitä suhteitani. Eipähän se vanhojen juttujen myllääminen juuri mitään anna, mutta jostain syystä nyt kuitenkin olen niitä kelaillut. Ehkä se on sitä, että yhden yön seikkailun jälkeen se yksinäisyys tuntuu vielä voimakkaammalta. Ei sillä, en minä häntä juuri kaipaa. Yleisesti vaan parisuhdetta. Sellaista, jossa voisi tuntea olevansa toiselle tärkeä ja merkityksellinen. Ei nyt vain taida olla sen aika.

Tulossa olevat taloudellisesti haastavat ajat saavat minut masentumaan tai ainakin tuntemaan runsaasti alakuloa. Trendivapaita on luvassa tulevalle syksylle ilmeisesti lukuisia viikkoja eikä tarvinne erikseen mainita, että rahaa ei ole. Ei mitään puskureita, joiden avulla taloudellisesti haastavista ajoista voisi kunnialla selvitä. En todellakaan tiedä mitä tekisin. Toivon, ettei pakkolomaa tulisi ihan maksimimäärää omalle kohdalleni. Mutta tekemistä on lyhyemmässäkin pätkässä.

Uusi (hyväpalkkainen) työpaikka tulee varmaankin kuin tarjottimella ennen sitä?

Jos jotain positiivista yrittäisin ajatella, ettei menisi ihan ruikuttamiseksi. Tänään oli lasten kanssa kohtuullisen ok päivä. Vietimme aikaa elokuvien parissa, kun keli oli surkea, pelasimme muistipelejä, piirtelimme, pelasimme polttopalloa pihalla isommassa lapsiporukassa ja tanssimme sisällä. Mukavaa saada rakkautta ja antaa sitä.

Molemmat lapset vaikuttavat terveiltä ja suhteellisen onnellisilta. Tuntuu kivalta viettää lasten kanssa aikaa. Kunpa sitä hyvää, onnellista aikaa riittäisi heidän elämässään.

Olipa taas järkevä valinta

Huoh. Ei se tuntunut oikein miltään. Pyysin vierailulle kaveria, jolta tiesin saavani sen mitä kaipasin. Läheisyyttä ja huomiota. Mutta ei se tuntunut siltä miltä joskus. Tunteiden puuttuminen teki hommasta melko arkisen. En kiistä, etteikö siinä hetkessä olisi tuntunut fyysisesti kivalta, mutta ei se tosiaan kokonaisvaltaisena elämyksenä tuntunut paljon miltään. Kamala sanoa, mutta kaipasin Kta. Hänen miehekkyytensä oli niin sytyttävää, ettei sen veroistavalitettavasti taida heti olla tarjolla. Hittolainen, saiskohan hänestä FBn?

Pohdiskelin aamulla, että paska rasti. Enää ei tietysti kannata kovin murehtia, tehty mikä tehty. Mutta melko ohut harkintakyky. Pitäisi varmaan olla enemmän itsekuria miettiä näitä juttuja ennakkoon. Elämää kai se tämäkin vaan on. Ja ihan kivaltahan tääkin tuntui. Nyt sit vaan pitää jatkaa eteenpäin niin kuin ei ois kummempaa ollutkaan.

Taidan minä sittenkin olla vähän yksinäinen ja hellyydenkipeä.

Vappua on nyt sitten juhlittu.

Vapunaattona en ollut menossa minnekään. Pitkä päivä töissä ja ei mitään suunnitelmia illaksi. Jotenkin kuitenkin huomasin istuvani entuudestaan minulle tuntemattomassa pubissa jutustelemassa tuntemattomien kanssa ennen kuin yö pääsi puoleen. Siitä matka jatkui tekstiviestivaihdon ohjaamana ihmettelemään keskustan vappukuhinaa muutaman kaverin seuraan. Seuruessa oli mukana myös entuudestaan tuttu kaveri. Ilta eteni tanssipaikkaan ja siellä torjuin lähentely-yrityksiä. Ihan kivaa joo ja ehkä opin itsestäni jotain. En olekaan niin rakkauden kipeä, että ottaisin kenet tahansa lohduksi.

Dagen efter meni erittäin lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen oloa ihmetellessä ja kaveriporukassa grillaillessa. Keli oli melko kylmä, mutta kun ei antanut sen haitata tahtia, oli vallan mukavaa. Mukana oli monta ihanaa tuttua ja pari uutta tuttavuuttakin tuli.

Tänäänkin käytiin vielä rääppiäisissä syömässä grillausherkkuja loppuun isäntäväen jääkaapista. Poikkesin pikaisesti kaupungilla luullen ehtiväni kauppaan, mutta valitettavasti ei ruokakauppa ollutkaan enää auki. Kävin toteamassa, että missään ei oo ketään ja tulin kotiin.

Kaiken kaikkiaan hyvä vappu. Ja nyt tekisi mieli pussailla. Oloa ei helpota se, että tänään mua kuskaili sälli, jonka perään olen kuolaillut aiemminkin. Valitettavasti ikäero ja toisen osapuolen ilmeinen kiinnostuksen puute takaavat sen, että saan nauttia vain katselusta. En taida olla kovin vakuuttava puuma.