Tulin huomaamaan, että asiat ovat monimutkaisia. Kerkesin elää asiat mielessäni moneen kertaan, todellisuus osoittautui vielä mielikuvitustakin villimmäksi. Petyin pahasti. Itseeni, toisiin, elämiseen.
Pahoittelin itseäni, luultavasti turhaan.
Itseäni suojellakseni rakennan nyt muurit, karsin ärsykkeet ja yritän nousta tämän yläpuolelle. Kadehdin niitä, jotka pystyvät tekemään sen olankohautuksella tai muutoin noin vain. Itse en pysty. On tosi paha mieli ja ajatukset hajottavat.
Toisaalta ehkä tästä pääsen lopulta tasapainoon.
31.3.2012
29.3.2012
Odotus
Huominen tulee näyttämään asioiden laidan. Toivon sydämestäni, että saan sen mitä haluan. Ajattelen sitä tauotta. Haluan sitä. Teen kaikkeni, että saisin sen.
28.3.2012
Matka
Olen aloittamassa matkan tulevaisuuteen. Määränpää on epäselvä, eikä minulla ole tuntumaa siihen, millaisia kuoppia matkalla kohtaan. Varmaa on, että pyrin nauttimaan matkanteosta. Yritän nauttia katkeransuloisuudestakin, ajatuksena se, että vahvistuisin. En aio potea häpeää enkä noloutta. Aion olla itselleni rehellinen. Aitouden -oman itseni löytäminen - vaatinee uhrauksia. Selviän kuitenkin. Matka alkaa.
27.3.2012
24.3.2012
Ristiriita sisälläni
Kotosalla koetan olla normaalisti, mutten voi välttyä huokailemasta. Väsyttääkin koko ajan henkisesti, osittain johtunee työstä. Ongelma on siinä, etten saa käännettyä ajatuksiani rennolle vaihteelle. Ne askaroivat koko ajan joko työhön liittyvissä tekemättömissä jutuissa tai ne karkailevat omille teilleen jonkun toisen luo. En osaa hellittää.
Mietin koko ajan mitä minä elämältä haluan. Mitä minun pitäisi tehdä, jotta olisin itselleni mahdollisimman rehellinen, enhän halua tuhlata elämääni. Otanko taas kerran ne askeleet, jotka jo kerran olen ottanut ja astun tyhjän päälle katsomaan mitä elämä tuo tulleessaan? Alan uskoa, että tämä kotoisa parisuhde ei johda mihinkään ja en osaa rentoutua kotona niin kuin minun pitäisi. Täällähän minun onnellinen pitäisi olla, levännyt ja iloinen. Nyt se on niin, että iloni saan muualta ja arvostuksen tunteeni kohdistuvat toisaalle. Tämä on niin väärin kotona lämpimiä tunteita kokevaa henkilöä kohtaan. Minä tiedän mitä minun pitäisi tehdä, mutta toiselle tuskan tuottaminen tuntuu vaikealta. Itsensä tappaminen hitaasti sisältä taitaa olla helpompaa.
Mietin koko ajan mitä minä elämältä haluan. Mitä minun pitäisi tehdä, jotta olisin itselleni mahdollisimman rehellinen, enhän halua tuhlata elämääni. Otanko taas kerran ne askeleet, jotka jo kerran olen ottanut ja astun tyhjän päälle katsomaan mitä elämä tuo tulleessaan? Alan uskoa, että tämä kotoisa parisuhde ei johda mihinkään ja en osaa rentoutua kotona niin kuin minun pitäisi. Täällähän minun onnellinen pitäisi olla, levännyt ja iloinen. Nyt se on niin, että iloni saan muualta ja arvostuksen tunteeni kohdistuvat toisaalle. Tämä on niin väärin kotona lämpimiä tunteita kokevaa henkilöä kohtaan. Minä tiedän mitä minun pitäisi tehdä, mutta toiselle tuskan tuottaminen tuntuu vaikealta. Itsensä tappaminen hitaasti sisältä taitaa olla helpompaa.
19.3.2012
En osaa edes kuvailla miltä tuntuu
Helpostusta jollain tasolla. Operatiivinen homma vähenee jossain määrin ja pääsen keskittymään toisenlaiseen tekemiseen.
Toisaalta tunnen luopumisen tuskaa. Joistain asioista on vaan niin vaikea luopua.
Kyllä se ehkä tästä.
Toisaalta tunnen luopumisen tuskaa. Joistain asioista on vaan niin vaikea luopua.
Kyllä se ehkä tästä.
18.3.2012
En saa mielestä sinua
Ilmeisesti unohtaminen on mahdotonta, jos saa jatkuvia muistutuksia. En osaa kääntää ajatuksiani pois hänestä. Suunnittelen muistojen hankkimista. Elämistä ilman vastuita, epäsovinnaista irtiottoa ja uutta avausta.
Minä tahdon hänet. Minä aion vietellä hänet. Se on väistämätöntä.
Minä tahdon hänet. Minä aion vietellä hänet. Se on väistämätöntä.
14.3.2012
Iho muistaa?
Miten joku ihminen voi mennä noin syvälle mun ihon alle? Kotona eilen en osannut lakata ajattelemasta häntä, en vaikka keskittymistäni vaati ihan toinen henkilö. Tänään aamulla herätessäni ajattelin häntä. Matkalla toiseen kaupunkiin mietin häntä ja palatessani hän tuli toistuvasti mieleeni.
Kotona kaikki tuntuu väljähtyneeltä ja tuore avopuoliso näyttäytyy silmissäni vaisuna. En tahdo myöntää itselleni, että tämä tuore suhde on tässä, että se on tullut tiensä päähän ja ettei menestymisen edellytyksiä ole sen takia, että olen syvästi ihastunut toiseen. Tuosta toisesta sen verran, etten usko mitään suhdetta kehittyvän hänen kanssaan vaikka nykyinen hajoaisi. Tuntuu vaan, että en ole itselleni rehellinen.
Tietäisinpä mikä osa tästä on vain uupumuksen aiheuttamaa epävarmuutta ja sekavuutta minussa. Pakko sallia itselleni aikaa.
Kotona kaikki tuntuu väljähtyneeltä ja tuore avopuoliso näyttäytyy silmissäni vaisuna. En tahdo myöntää itselleni, että tämä tuore suhde on tässä, että se on tullut tiensä päähän ja ettei menestymisen edellytyksiä ole sen takia, että olen syvästi ihastunut toiseen. Tuosta toisesta sen verran, etten usko mitään suhdetta kehittyvän hänen kanssaan vaikka nykyinen hajoaisi. Tuntuu vaan, että en ole itselleni rehellinen.
Tietäisinpä mikä osa tästä on vain uupumuksen aiheuttamaa epävarmuutta ja sekavuutta minussa. Pakko sallia itselleni aikaa.
12.3.2012
Neljä vuotta
En millään saata uskoa, että siitä ensimmäisestä suudelmastamme ja kaikista sen seurauksista on jo neljä vuotta. Kaikkea hyvää sinulle.
8.3.2012
Ei voi olla totta
Mun tiimissä on kyllä ihmehiihtäjiä. Yksi on koko ajan peloissaan. Mitä pelännee, maailmaa itseään? Jotenkin ihan käsittämättömiä vetoja urakehitykseenkin liittyen, jotain ihmeellistä punaniskaisuutta, jota en osannut yhtään odottaa. Toinen on naama mutrussa kaikesta, kun on takana pitkä historia ja vähän ahistaa. Yksi odottaa vaan lomasta toiseen rämpimistä, joku taas hiljaa tekee hommiaan eikä paljon pukahtele.
Onneksi mukana on muutama helmi, joista jaksaa iloita.
Onneksi mukana on muutama helmi, joista jaksaa iloita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)