H1N1 iski

Tytär on taudin kourissa. Koskahan tavoittaa meidät muut?

Miehen korvike- mihin sitä "oikeaa" tarvitaan?

Miehen korvike

Nyt se on sitten todistettu, mies on ihan turha kapistus! Tästä löytyy
jokanaiselle sopiva miehen korvike.

ROPELOOTTORI
On vuoteeseen asetettava laite, joka aina saatuasi unen päästä kiinni alkaa väkisin tunkeutua saman peiton alle takapuolesi kohdalta.

AUTOMAATTINEN KANAVANVAIHTAJA
Televisioon kytkettävä musta laatikko, joka katkaisee välittömästi katsomasi ohjelman, jos toiselta kanavalta tulee toimintaleffa, formulaa, jalkapalloa tai muuta urheilua. Ellei tule, se räpsäyttää säännöttömin väliajoin auki teksti-tv:n ja selaa joka kerta läpi kaikki urheilutulokset.

PYYKINVÄRJÄÄJÄ
Haaveiletko miehestä, joka auttaa kotitöissä? Tämä on sinun laitteesi. Kyseessä on väripatruuna, joka pesuainelokeroon asennettuna laukeaa ja värjää koko pyykin joko sinertäväksi tai vaaleanpunaiseksi. Patruuna ei laukea aivan joka kerta, mutta todennäköisimmin juuri silloin kun koneessa on lempipuserosi. Mainio naiselle, joka kaipaa jännitystä elämäänsä.

KARVAPÖLÄHDYS
Lavuaariin asennettava laite, joka 15 minuutin sisällä siitä kun olet pessyt pesualtaan, pöläyttää puhtaalle posliinille partakarvan pätkiä. Luxusmallissa on lisävarusteena hammastahnaläiskitin, joka ruiskii hammastahnaa oikein asennettuna jopa parin metrin päähän.

KAUPPAKESKUSVALITIN
Kännykkään kytkettävä toiminto, joka ryhtyy päästelemään epämiellyttäviä marisevia ääniä, jos viivyt liikkeessä yli 5 minuuttia. Lisälaitteena saatavissa myös rähisevä saldorajoitin.

OSTOSHÄLYTIN
Luotto- tai pankkikorttiin ohjelmoitava toiminto, joka saa kortin lukulaitteen ulvomaan, mikäli kortilla yritetään maksaa lasten- tai naistenvaatteita, meikkejä, kenkiä tai muuta ruokaa kuin makkaraa. Hälytin pysyy hiljaa, kun sillä maksetaan porakonetta, työkaluja, autotarvikkeita tai tietokoneen lisäherkkuja.

ESIKÄSITELTY SANOMALEHTI
Aamun lehden voi nyt tilata esikäsiteltynä siten, että etusivun tilalle on taitettu urheilusivut ja yksi sisäsivu on ylösalaisin ja väärässä paikassa. Lehti on myös esirutattu mahdollisimman paksuksi möykyksi.

VISKIBASSO-VIESTIPALVELU
Palvelu, joka toimittaa kännykkääsi päivän mittaan viestejä, kuten: "En ehdi syömään", "Piipahdan poikien kanssa kaljalla", "Hae auto korjaamosta", "Sori en ehtinyt kauppaan", "Hae sinä lapset tarhasta", "Miksi kaikki sukkani ovat pyykissä", "Olet unohtanut silittää paitani".

MURUSTIN
Laite, joka aamulla lähdettyäsi töihin levittää leivänmuruja pöydälle ja lattialle. Tämä huokea laite on jokaisen sinkkunaisen minimivaruste.

AJANSYÖJÄ
Luxus-paketti, joka sisältää kaikki yllämainitut toiminnot ja vielä paljon muuta yllättävää. Saat anoppipalvelun, joka käy vähintään kerran viikossa silmäilemässä kotiasi halveksivasti ja joka tekee ylivoimaisesti parempia lihapullia kuin sinä. Eikä tässäkään vielä kaikki: Juuri kun alat tottua Ajansyöjääsi, se rullaa ulos ovesta ja liimautuu magneetin lailla nuorempaan sinkkunaiseen. (Anoppipalvelu jatkaa siitä huolimatta käyntejään sinun kotonasi ja kertoo pyytämättä yhä uudestaan, miksi et alun perinkään ollut sopiva omistaja Ajansyöjälle).

Julkkis look alike

Luin Iltalehdestä tänään jutun julkkisten "näköispainoksista" eli siis niistä henkilöistä, jotka näyttävät lähes samoilta kuin joku julkisuuden henkilö. Jostain syystä ajatukseni johtivat miettimään "sitä oikeaa". Voiko yhdelle ihmiselle olla olemassa vain yksi oikea? Mistä sen sitten tietää, voiko sitä yhtä tavata koskaan? Entäs jos satunnaisesti jossain kadulla tapaan sen oikean, mutta en ymmärrä kohtaamisen merkitystä, vaan ohitamme toisemme täysin huomaamatta?

Entä jos oma oikeani ei koskaan satu kohdalle? Tai entä jos olen jo ollut oikean kanssa, mutta väärällä hetkellä, jolloin oikeakin on tuntunut väärältä?

Vai onko niin, että oikeita on useita ja jokainen heistä on vain joltain osin oikea? Että se onkin niin, että etsitään sitä, jonka kanssa elämä sujuisi ilman, että tuntuu koko ajan väärältä? Riittäisikö se? Olisiko se niin, että satunnainen ahdistus, epäilys ja "tämä ei voi olla oikein"-tunne pitäisikin vain tukahduttaa ja nauttia siitä ajasta, joka tuntuu edes osittain oikealta.

Entä jos joku tuntuu aluksi väärältä, mutta olisikin se oikea? Tai jos olet täysillä tunteilla mukana suhteessa, joka tuntuu unelman omaisesti oikealta, mutta osoittautuu pian vääräksi.

Hetken mietin, että minusta on tulossa rakkauden suhteen kyyninen. Mutta toisaalta rakkaus lapsiin ei selityksiä kaipaa eikä siinä suhteessa rakkauteen voi suhtautua kyynisesti. Miten voisin kieltää sen tunteen arvon? Tai kieltää faktan, että ihastun suhteellisen helposti? Eivät ne ihastuksen kohteet kyllä "oikeita" ole. Mutta eivät ehkä täysin vääriäkään. Voiko olla, että joku on niinkuin julkkis look alike, näyttää ja ehkä tuntuu oikealta, mutta on sittenkin fake.

Pulmia

Miten ottaa jonkun kanssa puheeksi arveluttava ja epämiellyttävältäkin tuntuva asia? Niin, yleensä neuvotaan puhumaan asiat halki ja olemaan rehellinen. Mutta entä jos epäilee loukkaavansa toista? Tai uskoo, että toinen ei arvosta asiasta puhumista lainkaan niin paljon kuin itse?

Joka tapauksessa joudun ottamaan itseäni askarruttavia asioita puheeksi. Ehkä ymmärrystä löytyy. Asiat on kuitenkin hoidettava ja sovituista pelisäännöistä pidettävä kiinni. Kaikesta huolimatta. Joskus sitä vaan toivoo, ettei oma asema olisi se mikä se on. Jos asemani olisi heikompi, ei oikeastaan olisi mitään aihetta (ainakaan minun) ottaa asiaan kantaa. Jos taas olisin vahvemmassa asemassa, olisi aivan selviö, että asia on ruodittava perinjuurin. Nyt kuitenkin asemani on sellainen, että emmin vaietako vai puhuako kuitenkin? Äh, paskat, pakko ne ikävätkin asiat on hoitaa.

Ei mitään mukavia päiviä tulossa siis.

Ylihuomenna olisi ne vuoden räkäjuhlat, joissa pomot haukutaan ja työkavereiden kanssa pannaan menemään tai mennään panemaan. Minua väsyttää ja ei oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa. Velvollisuudesta menen käymään syömässä.

Kuinka hassua mä nähdä sain

Harrastan googlettamista. Milloin milläkin hakusanalla katson, mitä tuloksia tulee. Jaksan joskus selata kymmeniä sivuja hakutuloksia ihan vaan löytääkseni joukosta sen poikkeuksen. Löysin muutamia mielenkiintoisia videoita ja favoritteja. Pistää miettimään, kuinka tylsää jollain voikaan olla.

Talent

Lapset palasivat kotiin ja suoraan katsomaan Talentia. Katseltiin sitä sitten yhdessä. Tosin tuntui, etteivät oikastaan olisi malttaneet sittenkään katsoa, enemmän kiinnosti riehuminen ja touhuilu.

Voittajaa riemuittiin sitten yhdessä. Mielestäni voittaja oli oikeastaan tosi hyvä. Ilmeikäs, myytävissä oleva, selkeästi esiintyjälle itselleen rakas juttu. Hänen itse kehittelemänsä juttu, joka on varmasti hiottavissa vielä iskevämmäksi showksi ja siten sitten myös muutettavissa rahaksi. Siitähän tässä kuitenkin lopulta on kyse. Kakkoseksi tullut kaunisääninen tyttö on kuitenkin lopulta vaan yksi laulava tyttö lisää, samoin kuin komeasti biisinsä kuitannut vanhempi mies. Hetki kuuluisuutta ja paikallisesti varmasti myös kysyntää, jos ei laajemminkin. Osaavaa markkinointia toki kaipaavat kaikki, tarjolla sitä ei taida olla kuitenkaan laajemmin kuin voittajalle.

Minun oloni oli kuin voittajalla, kun lapset tulivat kotiin ja menivät lopulta nukkumaan. Minun omani. Sängyissään. Vielä hetken pieniä. Äitiys on talenttia. Toivottavasti selviän tästä voittajana.

Ystävättären vierailu

Hyvä ystävättäreni vuosien ajalta tuli vierailulle. Puhuttavaa riitti puolin ja toisin. Istuimme eilen iltaa kaupungilla ja päädyimme jutustelemaan parin kymmenen vuotta nuoremman miehen kanssa. Tutustumisen arvoisia kavereita ihan varmasti, mutta kyllähän me toki ikäkomplekseistamme kärsimme heidän seurassaan. Ilta oli kuitenkin tosi mukava ja venyikin aamuyön tunneiksi erilaisten debattien ja yleisesti vaan jutustelun merkeissä. Toinen nuorista pyysi puhelinnumeroni loppuillasta ja hämmästyin itseäni kun sen annoin. Tosin en odota soittoa mitenkään henkeäni pidättäen kahdestakaan syystä. Ensinnäkin, soitaja ei lopulta minulle ollut mitenkään erityinen. Mielenkiintoinen kaveri kyllä, mutta ei herättänyt sen kummempia tuntemuksia. Toisekseen, en usko, että sitä soittoa tulee koskaan.

Tauti vaivaa edelleen ja liekö väsymyksen vai minkä syyn aiheuttamaa, että minulla on nyt sitten myös silmätulehdus. Ja antibioottikuurin loppuminen näyttää tuoneen oireet takaisin.

Viikon päähän pitäisi kehitellä naamiaisasu. Ei mitään kovin hyviä ideoita ja ne, joita on, ovat hyvin haastavia toteuttaa. Huoh.

Naapurisopua

Jouduin tänään lähestymään naapureitani. Heidän ovelleen päädyin hieman ennen kymmentä illalla esittämään hienovaraisen pyynnön musiikin vääntämisestä pienemmälle. Heidän tapansa soittaa jotain äärimmäisen rasittavaa etnistä jumputusta joka ilta yhdeksän jälkeen sai tänään mittani tulemaan täyteen. Tänään he väänsivät ilmeisesti voluumit kaakkoon ehkä rohkaistuneena siitä, etten ole aiemmin mitään kommentoinut. Mutta sikäli kyllä ihan sopuisia kavereita, että sulkivat stereonsa ensimmäisestä kehotuksesta. Heidän tapansa keskustella tosin tuntuu olevan sellainen, että sekin kuuluu asuntooni, mutta enpä jaksa siitä niin hirvittävästi stressata enää, kun en sentään tarvitse kuunnella heidän musiikkivalintojaan.

Yksin

Voi luoja kuinka minulla on ikävä sitä aikaa, jolloin voin sanoa toiselle, että harjaa hampaat nuorimmalta sillä aikaa kun käytän vanhemman iltapesulla. Sitä aikaa, jolloin voin sanoa, laita lapset nukkumaan niin pesen nämä kuravaatteet. Odota hetki, niin tulen seuraasi, kunhan saan lapset nukkumaan. Voitko keittää meille teetä? Sitä aikaa, jolloin sanoin: "menen hetkeksi ulos, viemään roskat, kuuntele heräävätkö lapset."

Ei se aina ihan kamalaa ollut.

Toisaalta vihaan vieläkin niitä hetkiä, jolloin vastaus oli: "urheiluruutu on menossa, en minä nyt ehdi." Sitä tunnetta, joka valtasi mielen, kun tokaistiin: "hoida sinä ne lapset nukkumaan, mulla on tässä nyt muuta". Tai niitä monia, monia iltoja, jolloin ei ollut ketään kenelle sanoa, kun olin yksin. Kaverit tai harrastukset. Nehän ne olivat ne tärkeät. Niitä hetkiä, jolloin sain kuulla ohimennen matkallasi tv:n ääreen: "käy pesemässä ne kuravaatteet, johan ne ovat siellä koko illan olleet". Tai lausetta: "laita sitten iltapalaa, kun saat ensin ne lapset nukkumaan". Vihasin sitä onnetonta tunnetta siitä, että vastaan yksin kaikesta. Sitä tunnetta minä en ole päässyt karkuun.

Koska se parempi huominen on tänään?

Antibioottia ja leffoja

Tämä perhe on kantanut kortensa kekoon lääketeollisuuden menestymisen eteen. Jokainen meistä on antibioottikuurilla, muitakin lääkkeitä on pussissa vino pino.

Ehkä tämä ilta ei ole ihan katastrofi lasten kanssa. Haettiin vuokraamosta pari lastenleffaa, joita voidaan tässä tuijotella illan mittaan.

Väsymys ei hellitä. Yritän suoriutua ajoissa unille tänään.