Luin Iltalehdestä tänään jutun julkkisten "näköispainoksista" eli siis niistä henkilöistä, jotka näyttävät lähes samoilta kuin joku julkisuuden henkilö. Jostain syystä ajatukseni johtivat miettimään "sitä oikeaa". Voiko yhdelle ihmiselle olla olemassa vain yksi oikea? Mistä sen sitten tietää, voiko sitä yhtä tavata koskaan? Entäs jos satunnaisesti jossain kadulla tapaan sen oikean, mutta en ymmärrä kohtaamisen merkitystä, vaan ohitamme toisemme täysin huomaamatta?
Entä jos oma oikeani ei koskaan satu kohdalle? Tai entä jos olen jo ollut oikean kanssa, mutta väärällä hetkellä, jolloin oikeakin on tuntunut väärältä?
Vai onko niin, että oikeita on useita ja jokainen heistä on vain joltain osin oikea? Että se onkin niin, että etsitään sitä, jonka kanssa elämä sujuisi ilman, että tuntuu koko ajan väärältä? Riittäisikö se? Olisiko se niin, että satunnainen ahdistus, epäilys ja "tämä ei voi olla oikein"-tunne pitäisikin vain tukahduttaa ja nauttia siitä ajasta, joka tuntuu edes osittain oikealta.
Entä jos joku tuntuu aluksi väärältä, mutta olisikin se oikea? Tai jos olet täysillä tunteilla mukana suhteessa, joka tuntuu unelman omaisesti oikealta, mutta osoittautuu pian vääräksi.
Hetken mietin, että minusta on tulossa rakkauden suhteen kyyninen. Mutta toisaalta rakkaus lapsiin ei selityksiä kaipaa eikä siinä suhteessa rakkauteen voi suhtautua kyynisesti. Miten voisin kieltää sen tunteen arvon? Tai kieltää faktan, että ihastun suhteellisen helposti? Eivät ne ihastuksen kohteet kyllä "oikeita" ole. Mutta eivät ehkä täysin vääriäkään. Voiko olla, että joku on niinkuin julkkis look alike, näyttää ja ehkä tuntuu oikealta, mutta on sittenkin fake.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti