Tunnistan itsessäni äärimmäisen väsymyksen. Henkisen sellaisen. Koko työpäivä on mennyt kokovartalojäykistyksen kaltaisessa vitutuksessa. Päivän päättyessä on jo ihan takki tyhjä.
Epävarmuus tulevasta ja iso, huonosti toimiva kokonaisuus käsissä töissä. Joka suunnasta tulee valitusta ja ihmiset käyttäytyvät kuin kiukuttelevat kakarat. Ei hyvänen aika millaista toimintaa. Järki tämän porukan kanssa menee.
Ehkä se ei olekaan niin kamalaa, jos jääkin työtä vaille...
Nettiprofiili oli vähän aikaa jäissä. Kuvan lisääminen profiilin yli kymmenkertaisti profiilin latauskerrat ja yhteydenotot. Mutta en lämpene mistään enkä kenestäkään. Minussa on jotain pilalla. Toivottavasti se ei lopullista. Lohdutan itseäni, että siitä on alle vuosi, kun tunsin jotain vielä. Isompaakin kuin "perus"ihastuminen. Ehkä vielä joskus. Annan nettiprofiilin varmaan olla olemassa viikonlopun yli, ehkä pidempään. Tiedän, millaista yhteydenottoa odotan: älykästä, leikkisää, arvaamatonta ja sytyttävää. Valitettavasti en tiedä löytyykö leikkisyyttä ja kipinää minusta. Tähän astiset yhteydenotot ovat paria poikkeusta lukuunottamatta olleet mitäänsanomattomia, masentavia tai ylipäätään jotenkin epätoivoisia.
Voi, kuinka kaipaan sytyttävää keskustelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti