Lapset palasivat kotiin ja suoraan katsomaan Talentia. Katseltiin sitä sitten yhdessä. Tosin tuntui, etteivät oikastaan olisi malttaneet sittenkään katsoa, enemmän kiinnosti riehuminen ja touhuilu.
Voittajaa riemuittiin sitten yhdessä. Mielestäni voittaja oli oikeastaan tosi hyvä. Ilmeikäs, myytävissä oleva, selkeästi esiintyjälle itselleen rakas juttu. Hänen itse kehittelemänsä juttu, joka on varmasti hiottavissa vielä iskevämmäksi showksi ja siten sitten myös muutettavissa rahaksi. Siitähän tässä kuitenkin lopulta on kyse. Kakkoseksi tullut kaunisääninen tyttö on kuitenkin lopulta vaan yksi laulava tyttö lisää, samoin kuin komeasti biisinsä kuitannut vanhempi mies. Hetki kuuluisuutta ja paikallisesti varmasti myös kysyntää, jos ei laajemminkin. Osaavaa markkinointia toki kaipaavat kaikki, tarjolla sitä ei taida olla kuitenkaan laajemmin kuin voittajalle.
Minun oloni oli kuin voittajalla, kun lapset tulivat kotiin ja menivät lopulta nukkumaan. Minun omani. Sängyissään. Vielä hetken pieniä. Äitiys on talenttia. Toivottavasti selviän tästä voittajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti