Loin profiilin sinkkujen nettipalveluun. Mietin kuinka paljon yksinäisyyttä onkaan. Profiili ei ehtinyt olla palvelussa kuin muutaman tunnin, kun jo kymmeniä yhteydenottoja oli tullut postilaatikkoon. Valtaosa niistä oli aika mitäänsanomattomia. Yksi erottui joukosta. Lähes samanikäinen mies, joka oli kirjoittanut pitkän kuvauksen itsestään. Se herätti heti kiinnostukseni.
Kirjoitin takaisin. Vaihdoimme kuvia. Kun näin hänen kuvansa, haaveeni haihtuivat. Hän oli sporttinen ja nuorekas, hyvännäköinen. Ensimmäinen ajatukseni oli, että hän on liian hyvännäköinen kiinnostuakseen minusta. En pidä itseäni mitenkään susirumana, mutta uskoisin hänen kaltaisensa komean miehen saavan runsaasti yhteydenottoja minua paljon viehättävämmiltä ja elämäntilanteensa puolesta vetovoimaisemmilta naisilta.
Ehkä en tosiaankaan ole valmis mihinkään seurusteluun, kun itsetunto on tällä tasolla. Toisaalta taas huomasin olevani syrjivä. Jotenkin kuitenkin oletan, että jos pääasiassa haen älyllisesti haastavaa keskusteluseuraa, parhain sellainen ei välttämättä ole kuljetusalalla työskentelevä peruskoulun käynyt nelivitonen. Jossain syvällä häpeän vähän asennettani.
Lisäksi vastasin moneen kiinnostuksen osoitukseen blockaamalla jatkoyhteydenotot, koska ei vaan kiinnostanut. Lisäksi suorat "tavattaisiinko pian" -kyselyt ohitin vähän turhan suorasukaisena. Haluan edetä hitaasti. Ehkä jopa niin hitaasti, että minun ei pitäisi laitella profiilia nettipalveluun. Tulipahan sekin testattua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti