Kun yrittää sopia tapaamista entuudestaan tuntemattoman henkilön kanssa, kehotetaan noudattamaan varovaisuutta. Ja siitä seuraa, että tapaaminen sovitaan julkiselle paikalle, inhimilliseen aikaan ja mielellään niin, että "takalauta" on sovittuna. Siis tyyliin: "illallinen keskustan ravintolassa klo 18 ja minun on lähdettävä viimeistään 20." Näin on järjestänyt itselleen mahdollisuuden ottaa hatkat ilman epämiellyttävää selittelyä ja varmistaa sen, ettei tarvitse saattaa itseään tilanteeseen, jossa pitäisi pelätä turvallisuutensa puolesta.
Huvittavaa on se, että vaikka aina kuvittelen elämäni olevan jokseenkin tappavan arkista ja tapahtumaköyhää, huomasinkin tapaamisaikaa katsellessani, että minullahan ei olekaan vapaata iltaa tiedossa ennen kuin kolmen viikon päähän. Tietenkään en mihinkään ekaan tapaamiseen lähtisi niin, että minulla on lapset mukana, joten kaikki ne päivät, jolloin lapset ovat minulla, pitää ensin raakata yli. Enkä siis aio alkaa järjestää lapsenvahtia jonkun tuntemattoman tapaamisen treffien takia.
Sitten ohjelmassa on pitkäaikaisen ystävättäreni harvinainen vierailu, joka nielaisee seuraavan "isiviikonlopun" ja muutaman päivän päälle. Sitten onkin jo sovittuna työmatka, jonka ajaksi jo joudun ottamaan lapsenvahdin, joten en raski enää sille viikolle ottaa yhtään iltaa ilman lapsia. Huoh... helpomminkin varmaan miehet seuraa saavat, kuin minua odottamalla. Toisaalta taas, pitäisi varmaan olla itsestään sen verran "arvokas", että voisi todeta hyvää kannattavan odottaa. Tällä itsetunnolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti