Mummollani oli eläessään pikkuinen, vanha mökki, jossa hän kesäisin vietti aikaa. Viime yönä olin asumassa vähän tuota mökkiä muistuttavassa asumuksessa. Sama se ei ollut, mutta selvästi muistikuvieni perusteella rakennettu asumus. Kaapistot olivat samanlaiset, mutta isommat.
Mökki sijaitsi lapsuuden kotitaloni vieressä, päätalon peseytymistilat ja kaivo olivat mökin asukkaan käytössä. Viime yönä päätalon tilalla oli hieno uudehko omakotitalo, jota asutti yksi sisaruksistani perheineen.
En tiedä miksi asutin mökkiä, mutta onneton minä olin.
Sinä maalasit tauluja minun unessani. Olit perheesi luona, vuodet olivat vierineet. Lapsilukunne ei ollut kasvanut, eivät ehkä ongelmannekaan. Kaikki oli ihan hyvin, mutta ei edelleenkään tarpeeksi. Olit alkanut tylsyyttä tappaakseni maalata. Aluksi maalasit merta, kallioita, rosoisia rantoja, tuulen pieksämiä mökkejä ja elämää ja merta nähneitä laivoja. Vähitellen aloit maalata kaaria, niitä naisen vartalon kaaria, joita niin mielelläsi tutkit. Tutkimusmatka kankaalla jatkui ajatuksissasi. Aloit maalata rantamaisemia, järvimaisemia. Eräänä päivänä maalasit erään rannan muutaman yksityiskohdan.
Sinusta tuli erinomainen maalari. Maalaamisesta tuli sinun "tarpeeksi" vähäksi aikaa. Pidit näyttelyitä. Eräänä päivänä tulin katsomaan näyttelyäsi. Rannan yksityiskohtia kuvaavan taulun esittelytekstissä luki: tälle rannalle palaan vain kanssasi. Uskoisin, että tässä kohtaa unessani itkin.
Olin taas mökilläni, yhä surullinen. Avasin kaapin oven ja taulu oli kaapissa. Tauluun oli liitettynä lappu, jonka sisältö ei enää aamulla ollut tarkasti mielessäni, mutta selvää oli, että rakkaus oli vahvasti läsnä. Lopulta minä olin onnellinen. Kun juoksin hämmentyneenä ja iloisena päätalolle kertomaan löydöstä sisarukselleni, jollekin, kenelle vaan, jolle voisin uutisen kertoa, juoksin suoraan syliisi. Olit siinä, otit minut syliisi ja sanoit, että ei koskaan on pitkä aika.
Tästä unesta en olisi tahtonut herätä. Ehkä siksi nettiprofiiliin tullut ulkonäköä kehuva viesti tai flirtit eivät tunnu miltään. Mikään ei tunnu. En ole valmis.
“If you limit your choices only to what seems possible or reasonable, you disconnect yourself from what you truly want, and all that is left is compromise.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti