Muutoksen tuuli

Tulevat viikot tuovat muutoksia arkeen. Työajan uudelleenjärjestely toisaalla vaikuttaa myös minun arkeeni. Kulta on jatkossa läsnä enemmän luonani, vaikka varsinaisesti asuukin toisaalla. On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan arki kehittyy tämän "asutaan osittain yhdessä" kokeilun aikana. Odottavissa tunnelmissa ollaan. Ja vähän ahdistaa.

Too damn tired

Oishan se mukavaa kirjoittaa muistiin mitä kuuluu, mitä on tapahtunut ja miltä juuri tänään tuntuu. Päällimäisenä tunteena kuitenkin häilyy tällä hetkellä mieletön väsymys. Työviikko on ollut tappavan pitkä ja hommaa riittää samaan tahtiin vielä ainakin pariksi viikoksi. Kaipa mulla menee ihan hyvin, kun ei jaksa edes valittaa.

AAAAAAAARRRRGGGGGGHHHHH

Mikä siinä on, että sen pitää olla joka paikassa samanlaista?

Itse yritän nostaa ongelmaa esiin ja saada apua monta kuukautta. Perustelen kantani, esitän faktat, kerjään ja ruikutan, valitan joka välissä, jossa joku suostuu kuuntelemaan, huudan ja kuiskaan eikä mitään tapahdu. Sitten kun joku "herra iso herra" lopulta vetää asiakkaan suunnalla murun henkeen (odotetusti ja varoitusteni mukaisesti, jotka ovat siis kaikuneet kuuroille korville) niin sitten tulee kyllä vipinää punttiin JA tietysti aletaan vähän vinoilla, että miksi tämä asia on päästetty tälle tolalle. Siis MITÄ V**TUA? Onneksi on sentään helppo kaivaa esiin 1) kirjalliset esitykset asiasta, 2) meilit aiheesta 3) muistiinpanot suullisista keskusteluista, joilla kaikilla kolmella voi ainakin yrittää perustella väitettään siitä, että on ainakin yrittänyt herättää porukan ENNEN kuin löysät ovat housussa. Mutta mitäpä se sitten enää auttaa ketään... tuokaan "olinpa oikeassa" todistelu. Mutta ottaapahan silti koteloon, kun ensin yrittää ja yrittää ja sitten lopulta tulee kuitenkin riskien realisoituessa paskaa niskaan.

Huolia

Toinen lapsistani on poissa kotoa. Kun hän lähti, itkin. Kun hän soitti kotiin, itku ei ollut kaukana. Tuntuu pitkästä aikaa, etten haluaisi luopua hetkestäkään, jonka voisin hänen kanssaan viettää. Toivottavasti muistan tämän tunteen seuraavan kerran, kun harmittaa.

Toisen lapsen kanssa on ollut levollista, rauhallista yhdessäolemista.

Toisaalla asuva kultaseni sai huonoja uutisia. Toisaalta meidän kannaltamme ne uutiset voivat olla hyviä. Nähtäväksi jää, mitä se tarkoittaa tulevalle.

Terveyshuoli askarruttaa ja joudun miettimään muitakin kuin itseäni, omaa jaksamistani. Toivottavasti kaikki selviää ja huoleni on ylimitoitettu.

Kaukaa katsoen näkee joskus paremmin?

Juttelin kaverini kanssa. Hänen viestinsä eilisiin pohdintoihin (joista siis juttelin hänen kanssaan) oli, että älä stressaa. Ja ylipäätään ettei minun pitäisi niin paljon yrittää miettiä sitä mitä toinen ajattelee tai saattaisi tuntea vaan keskittyä siihen miltä minusta itsestäni tuntuu.

Taas kerran olen alkanut sortua siihen, mitä olen yrittänyt paeta: koetan tehdä elämän toisille mahdollisimman helpoksi, vaikka itse kärsisin tai olisin neuvoton. Joskus tarvitsee saada ravistelua, vaikka hienovaraistakin, että hoksaa. Pelottavaa.

Mikä minua eniten pelottaa?

Puhumme millaista olisi elää saman katon alla. Minulle se tarkoittaisi sitä, että päästän hänet oman elämäni hetkiin enenevässä määrin - koko ajan. Hän olisi siinä, hellisi, auttaisi ja hoivaisi. Olisi läsnä, osallistuisi, saisin paijata ja rakastaa. Samalla hän olisi siinä vaatimuksineen, mielipiteineen ja haluineen. Voisiko se olla erilaista kuin ennen? Vai menettäisinkö taas itseni ja oman alueeni kokonaan? Ei se hänen syytään ole. Eniten pelkään sitä, osaanko pitää itsestäni huolen, pystynkö pitämään oman elintilani ja nauttimaan itsenäisyydestäni hänen rinnallaan.

Samalla hänelle se olisi suuri muutos. Hän, joka on saanut olla yksin, täysin vapaana, olisikin yhtäkkiä puolisona ja miesmallina lapsille. Häneen eivät kohdistuisi vain minun mielipiteeni, haluni ja vaatimukseni (sekä omasta elintilasta kamppailuni -itseni kanssa) vaan myös lasten odotukset, vaatimukset ja halut. Miten hän sopeutuisi siihen? Hänellä vaihtuisi samaan aikaan elinpiiri, työ, paikkakunta ja perhetilanne. Hän joutuisi luopumaan itselleen tärkeistä asioista - ainakin hetkellisesti tilanpuutteen vuoksi. Minua pelottaa, että liian moni suuri muutos yhtä aikaa olisi todella stressaavaa.

Sydämeni ei kestä ruotia mitä se lapsille tarkoittaisi. Koetan vakuuttaa itselleni, että se tarkoittaisi hyvää. Enemmän jaksamista, enemmän huomiota, joustavuutta ja kaivattua miehen mallia. Samalla se nostaisi pintaan surua isästä, mustasukkaisuutta äidistä, pelkoa menetyksestä. Kuten minullakin.

Minua pelottaa, vaikka samaan aikaan toivon sydämestäni, että välimatka vähenisi/poistuisi ja voisimme olla yhdessä enemmän. Ehkä ne suurilta tuntuvat ongelmat saavuttavat käsiteltäviä mittasuhteita, kun ne käsittelee osissa. Ja keskustelee ne yhdessä. Ehkä omien huolien kirjaaminen kuitenkin auttaa minua konkretisoimaan sitä, mikä pelottaa.

Muistilappu itselleni

Muista tämä tunne, kun jonain päivänä harmittaa. Muista, miten fantastiselta tuntuu olla rakastettu -edes hetken- ja rakastaa takaisin. Millään muulla ei tunnu olevan mitään väliä.

Mahtavaa yhteistä aikaa, jonka ei toivoisi loppuvan koskaan.

Juhannus

Juhannus sujui ihanasti. Toivottavasti tuleva viikonloppu ja seuraava viikko ovat yhtä mukavia. Uskon jopa siihen, että voisivat olla.

Lomani alkoi työnteolla. Toivottavasti sitä ei ole luvassa joka päivä.

Uskoisin, että vuorokaudessa toisten elämästä lukemiseen ja oman dokumentointiin menee liikaa aikaa. Osaisinkohan lopettaa? Toisaalta, valtaisan huonolla muistilla varustetulle ihmiselle tämä on ihan hyvä keino jättää edes jotain itselleen muistiin.

Laitoin kuukausi sitten jotain talteen. Kun seuraavan kerran tarvitsin sitä, luulin hukanneeni sen. Onneksi kuitenkin sinnikkäästi katsoin kaikki todennäköiset ja sen jälkeen ne epätodennäköiset paikat. Ja löysin lopulta etsimäni. Harmittaa vaan, että sen etsimisestä oli harmia muillekin.

Tunnekuolema

Jep. Tuntuuhan se, yhdessäoleminen, ihan mukavalta. Hellä kosketus saa hymyilemään ja kauniit sanat ilahduttavat. Mutta silti, jokin muuttui. Ensisijaisesti uskon muutoksen tapahtuneen minussa, mutta heijasteleehan se väistämättä suhteeseen.

Tuleva viikonloppu on tarkoitus viettää yhdessä. Koetan olla avoimin mielin ja yritän saada selkoa siitä, miltä minusta tuntuu. Nyt ei tunnu hyvältä, saati parhaalta.

It's been too many hours and 10 days since you took...

Kesäleskenä oleminen näissä tunnelmissa ei ole ollut herkkua. Ja vielä pitäisi jaksaa. Töissä pukkaa resurssiperäistä stressiä siihen malliin, että kohta sydän alkanee hypätä ihan omassa rytmissään sen vuoksi.

Ja urheilla täytyy enemmän ja syödä terveemmin.

Tämä päivä on hyvä päivä. Huomisen olisi syytä olla parempi.