Krapulapäivän iltana olo oli niin väsynyt, ettei oikein tiennyt mitä ajattelisi. Hyvin nukutun yön jälkeen olo tuntui jo taas ihan normaalilta. Päivä sujui askareiden parissa ihan normaaliin tapaan. Tuli ilta, paljon tekemistä vielä silloinkin ja ehdotus herätä samasta sängystä. Mietin vain hetken, mikä olisi järkevää ja sitten päätin olla ajattelematta. Minulta kysyttiin miten me tästä jatkamme. Hetkeksi säikähdin, mutta vastasin, ettemme mitenkään. Menemme koteihimme ja tapaamme sitten taas arkisissa merkeissä, jos niin on ollakseen. Tähän vastaukseen hän oli tyytyväinen, niin kuin toivoinkin. Toivon todella, että se menee näin. En usko, että olisin hänelle yhtään sen enempää kuin hän minulle. Toivottavasti olen oikeassa.
Kuten totesin aiemmin, en ollut ihastunut. En ole edelleenkään. Päinvastoin tuntuu, että tietty epämääräinen jännitys ja hankala olo omien mietteiden ja halujen kanssa laukesi ja nyt on rento ja helppo olla. Joka tapauksessa, ei mua oikeastaan hirveästi edes harmita. Hitto, minusta on tullut tunnoton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti