Eilen se sitten oli. Pomon viimeinen työpäivä. Vietimme yhdessä lähes koko päivän keskustellen kaikesta mahdollisesta. Jatkoimme yhdessä oloa illalla epävirallisten läksiäisten merkeissä. Minulla on häntä valtava ikävä jo nyt.
Keskustelimme paljon tulevaisuudesta. Oikeastaan siitä, millaista yhteistyömme jatkossa on. Nykyisen tehtävän osalta työnjako on selkeä, hän tulee toimimaan mentorinani. Sen pidemmälle tulevaisuudesta ei ole selkoa. Odotan kuitenkin, etteivät tiemme eroa täysin nytkään ja lisäksi olettamani ovat sen suuntaiset, että kutsu käy vuoden sisällä. Ja kun se tulee, minun ei tarvitse edes miettiä. Ihan vilpittömästi voin sanoa, että pidän hänestä valtavasti. Ammatillista rakkautta. Isolla R:llä. Me kaksi olemme hiton hyvä team.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti