Ei mitään

Muutama yö meni worst case scenarioita päässä pyörittäessä. En nukkunut kunnolla ja keskittymiskyky oli nollissa muutenkin. Torstaina olin jo ihan lopussa. Illalla päädyin juttelemaan kaverin- toivottavasti ystävän- kanssa. Tuntui ripittäytymiseltä. Avauduin ihan suoraan miten päin vittua maanantai meni. Juttelin myöhemmin vielä vanhemman ja viisaamman ystävän kanssa myös. Kaikilta sama neuvo. Älä tee mitään kun ei ole pakko. Älä murehdi sitä, mitä ei ole tapahtunut. 

Äläkä ainakaan tunnusta mitään. Omilta harteilta painon siirtäminen toiselle, tuskan aiheuttaminen, itsetunnon heikentäminen ja vertailtavaksi asettaminen - miksi minä haluaisin tehdä sellaista henkilölle josta välitän jonkin sellaisen takia, jolla ei ollut mitään merkitystä?