Olisi nyt edes sitä kuuluisaa humalaisen tuuria, ettei tää soppa leviä täysin käsiin.
Joutuu tässä jokusen viikon nyt hajoilemaan asian kanssa. Kuukauden ehkä. Luoja, anna olla onni myötä.
Tunne siitä, että nyt voi siirtyä eteenpäin kollegaihastumisen takaa parisuhteen rakentamiseen taas ja elämän tasapainottamiseen, on vahva. Jos tästä sekoilusta ei tule negatiivisia jatkoja, niin tästä voi olla jopa apua.
Mutta edelleen voi vain ihmetellä hiljaa itselleen, miten typerä sitä voikaan olla - vastuutonta tuo touhu, vaikka vastuullisuuteen oli kaikki eväät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti